Mape ja Anna Emilia ovat mökin keittiössä valmistamassa herkullista sieniateriaa melko isolle porukalle, joista osa on suolla poimimassa puolukoita.
Mape: "Minäpä menen pyytämään sen saunavahdin syömään."
Anna Emilia: "Sopii, kyllä ne muutkin sovitusti tulevat sieltä suolta, elleivät ole vallan hyvää marikkoa löytäneet.
Mape avaa ulko-oven ja ryntää välittömästi kauhistuneena takaisin keittiöön huutaen, että nyt se sauna palaa. Anna Emilia syöksyy apen asuntoautolle hälyttämään palokunnan ja juoksee saman tien liiterin taitse saunalle todetakseen, että hän ei pysty pelastamaan enää yhtään mitään ilmiliekeissä palavasta satavuotiaasta savusaunasta.
Ahnaat lieskat nuolevat ikivanhoja saunan hirsiä ja vieressä kasvavia puita tyynessä syyssäässä savun noustessa tummana patsaana pystysuoraan korkealle kirkkaansiniselle syystaivaalle kertomaan marjastajille ikävän uutisen reaaliajassa.
------
Kirjoitettu Tarinamaanantaille kuva-aiheesta vapaasti soveltaen Kirjailijan häiriöklinikalta joskus löytämääni haastetta kirjoittaa 7 virkkeen novelli.
1. Maisemakuvaus
2. Joku tekee jotakin
3. Joku sanoo jotakin
4. Joku sanoo jotakin
5. Yllättävä käänne
6. Joku tekee jotakin
7. Maisemakuvaus
_____
Sopinee, kun laitetaan linkki, myös Pakinaperjantain 111. haastesanaan Sauna.
16 kommenttia:
Vau, taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Voi voi vanhaa sauna-parkaa. Kuinkas moinen menetys korvataankaan?
Itkuhan siinä tuli jälkisammumista valvoessa ja siinä jälkihehkussa makkaraa paistaessa.
Mutta asioilla on puolensa. Tilalle nousi talven aikana jatkuvalämmitteinen kaivon vieressä oleva takkatuvallinen uussauna. Menee polttopuitakin vähemmän. Positive thinking!
Ja oli kaiketi porukalla yhteistä tekemistä hetken aikaa..
Ihan hyvin kehitelty seitsemällä virkkeellä!
Minä olen haaveillut savusaunan tekemisestä vaan osaisko sellasta? Ei kai se nyt kovin kummonen voi olla.. Kivikasa ja hirttä ympärille.
Ei kovin fiksua porukkaa saunan lämmittämiseen siis. Saisin varmasti itsekin poltettua saunan.... Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä jotenkin!
Olli,
Kyllähän mies nyt yhden savusaunan raken(nut)taa. Muista räppänät!
Hansu,
Savusaunan lämmittäminen ei ole ryhmätyötä. Yhden on huolehdittava koko homma alusta loppuun, ettei tule lämmitettyä "liian kuumaksi", kuten ko. tapauksessa kävi. Taitolaji.
"Sauna palaa" lause jota ei aina oteta tosissaan, esim. rannalla huudettaessa se on ilonhuuto siitä että saunassa on tuli. Meidänkin mökkirannassa eräänä juhannuksena kuului tällainen huuto ja meni tovi ennenkuin joku hälytti palokunnan.
Savusaunan lämmitystä pienen ikäni nähneenä en ihmettele, että noin voi käydä. Mikähän on savusaunojen "palamisprosentti"? Ihme että sentään jokunen sauna on vuosikymmenten (-satojen) jälkeen yhä pystyssä ottamassa vastaan koivuhalkoja ja kylpijöitä. Kovin kiireiseen nykyaikaan eivät savusaunat oikein sovi.
Mutta savusaunat ja kiireettömyys tekevät tuloaan. Aika muuttuu. Se hidastuu. Uskoo lastu.
Lastu,
Eräs luokkatoverini sanoi tietävänsä, että savusaunan puoliintumisaika olisi seitsemän vuotta.
Nyt on buumi rakentaa uusia savusaunoja. Se kai enteilee tuota uskomaasi hidastumista. Ihminen ei ole tarkoitettu säntäilemään. Siitä ei hyvä seuraa. Omakohtainen kokemuskin on.
Heti itketti!
Tuttavan savusaunasta sain toki kuvan ja maalasin sen hänen "saunapaitaansa" , ennenkuin savusauna hävitettiin. Hitto, jos saisimme edes SAUNAN jonkinlaisen jäämään henkiin!!! Nykyajan viikonloppuviilettäjät ei ehdi saunaa muistaakaan!!
Tarpeellinen kirjoitus!
Utukka,
Siis hävitettiin tahallaan? Voi ei!
Peikon mieluinen tarina ja ihan ennen lukematon. Sauna on mukava, vaan voi se olla rasittavakin. Saunastakin on tullut pikasuoritus. Kerrostalohuoneistoissakin on omat saunat - miten pöhköä - ja se napataan ketterästi päälle ja hoidetaan saunominen pikaisesti, mutamassa minuutissa pois jaloista.
No hitsin pimpulat, että sauna paloi. Sinänsä hirmu harmi, kun jollain on vielä aikaa savusaunan lämmittämiseen. Se on varsinainen taidelaji.
Jouluaattoaamuna kuuntelin radiosta savusaunan lämmitystä Hämeestä. Mielenkiintoista.
Olen joskus itsekin kyllä lämmittänyt.
Ihan uusi sana tuo marikko.
Tässä yhteydessä sen merkityksen kyllä ymmärtää.
Kauan sinnittelikin savusauna palamatta jos satavuotiaaksi selvisi.
Ehkä ennen tosiaan osattiin ja maltettiin lämmittää se oikein.
Isopeikko,
Totta puhut. Kaikille sauna ei edes sovikaan.
Aimarii,
Minäkin ehdin muutaman kerran lämmittää sitä. Meilekin koko päivän projekti. Mutta sitten se olikin lempeäm lämmin vielä seuraavana aamuna.
Mk,
Onkohan marikko murresanoja, en tiedä.
Savusaunan lämmityksestä pitää vastata vain yhden henkilön. Silloin se pysyy hallinnassa. Ko. tapauksessa yksi saunavieraista oli käynyt lisäämässä puita mainitsematta siitä kenellekään.
Kesälapsena mailla siellä naapurissa oli yksi vanha mies, jolla oli savusauna, jota vaalittiin paremmin kuin vaimoa. Itsekin siinä saunassa kävin, mutta lapsen mieleen ei siitä muuta jäänyt kuin pelottava mustuus. Sitten se sauna paloi. Tämän vanhan miehen suru oli valtava, varmaan vaimonkaan kuolema ei olisi niin paljon koskenut (eikä mies sellaiseen tilanteeseen koskaan joutunut, sillä hän kuoli ennen vaimoaan). Tilalle rakennettiin sitten ihan tavallinen sauna, mutta joka kesä mies muisti sanoa, että kyllä vaan ennen oli niin hyvä sauna.
Moninainen,
Liekö sauna ollut hellempi kuin emäntänsä? Elämäntarinoita riittää moneksi.
Oma lapsuussavusaunamuisto on mummolasta, ei pelottava. Vasta aikuisena sain kokea, miten savusauna voi olla täysin erilainen kokemus kuin ns. tavallinen. Tosin puulla lämpiävä hyvin hengittävä kesäsaunakin on aivan toista kuin kerrostalojen sähkösaunat.
Lähetä kommentti