perjantai 9. maaliskuuta 2007

Paha päivä

On naistenpäivä. Kivun riivaama Anna Emilia ei oikein enää löydä sitä naiseutta itsestään, jos sitä on koskaan ollutkaan. Naistenlehtien jutut vain ärsyttävät häntä. Gourmetia, meikkejä, vaatteita, glitteriä, käsilaukkuja ja kenkiä, jumppaa ja liikuntaa. Pääsisi joillakin liipottimilla edes postilaatikolle asti kävelemään. Katkeruus puskee pintaan suolaisina kyyneleinä. Anna Emilia puree leukansa vielä tiiviimpään lukkoon eikä anna sen porun päästä ulos. Ei se ole tähän astikaan auttanut. Antaa kaiken vaan olla. Nyt Anna Emilia ei enää jaksa.

Anna Emilia sulkee kännykkänsä, ettei tarvitsisi vastata ensimmäiseenkään tervehdykseen. Tai oikeastaan hän sulkee sen siksi, että hän pelkää, ettei enää kukaan mitään lähetäkään. Parasta on vain yrittää hakea parempaa asentoa sängyssä. Hyvää asentoa ei löydy. Pimennysverhot ovat säleverhojen edessä varmistuksena, ettei valonhäivekään kirkastaisi raivon ja pettymyksen sumentamaa päätä. Oikeastaan hän haluaisi heittää kännykän seinään. Syödä hän ei aio. Jos herkeäisi vallan syömästä. Saman tien hän päättää täyttää elvytyskieltolomakkeen tulevia tarpeita ajatellen. Päivä on alkanut neljältä. Ja miksi niin pahana. Unet ovat pätkäunia. Ja päivät jatkuvaa kivunsietämistä.

Kipuhan se on Anna Emilian jokapäiväinen kaveri, ollut jo vuosia. Ja kun hän yrittää apua hakea,häntä syytetään milloin lääkevastaiseksi, milloin lääkeriippuvaiseksi. Vähemmästäkin skitsostuu vahvakin leijona. Minkäs sille tekee, että on opetettu lapsesta asti syyllistämään itsensä koko maailman asioista. Ja kuin pisteeksi i:n päälle posti tuo isossa kuoressa henkivakuutusmaksulomakkeen. Ihan niin kuin sielläkin tietäisivät, että nyt on Anna Emilia heikoilla jäillä. Ihan kohta saattaa se viimeinenkin oljenkorsi katketa. Äkkiä maksuun tuo summa.

Lankapuhelin on kuitenkin seinässä kiinni. Se mokoma pääsee siis kumminkin soimaan. Paha olo kramppaa äänihuulet eikä ääntäkään lähde. Anna Emilian äiti se siellä soittaa ja ihmettelee, miksi kännykkä ei vastaa. Kuullessaan tyttärensä kähisevän muutaman sanan hän ymmärtää lopettaa puhelun. On tainnut Anna Emilian äidilläkin joskus olla pahoja päiviä. Elämässä on.


------
Kirjoitetttu Pakinaperjantaihin aiheesta paha päivä.

13 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Voi Anna Emiliaa!

Onneksi on taas kevät ja
valo ja lämpö palaavat...

Liisa kirjoitti...

Hallatar,

Apua ja hoivaa vailla Anna E. tuntuu olevan. Keho ja mieliala kun näyttävät kulkevan käskynkkää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

allyalias kirjoitti...

Kivun kanssa on varmasti aivan kammottavaa elää, niin kuin Anna Emilian tarinasta on nähtävissä. Ja paha päivähän siitä väkisinkin syntyy. Kunhan löytäisi tiensä takaisin ihmisten ilmoille.

Liisa kirjoitti...

Ally,

Onneksi täällä netissä on ihmisiä. Hetkeksi pääsee A.E. pois omasta päästään.

Laurier Rose kirjoitti...

Voi voi Anna Emiliaa. :|

Symppaan, sillä itse reagoin kivulla pahaan mieleenkin. Puhumattakaan siitä, kun on ihan oikea fyysinenkin syy kivulle.
Se on kuluttavaa. Kirjoitus oli tuttua.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Onpas paha päivä Anna Emilialla. Eivät taida lääkkeetkään enää tehota.
Vielä on kuitenkin äiti...

Isopeikko kirjoitti...

Peikko on piruuttaan eri mieltä. Kipu ja kivunlievitys ovat luksusta. Se että ei tunne yhtään mitään on tuskaa. Peikko arvostaa niitä, jotka ovat eri mieltä.

Hansu kirjoitti...

Joskus elämä koettelee muitakin kuin vain murrosikäisiä.

Surkeaa jos lääkäritkään eivät usko Anna Emiliaa.

Liisa kirjoitti...

Laurier Rose,
Ehkä tämä nykyajan tulostavoitevouhotus on lisärikkana rokassa. Ja säät.

THP,
A.E:n pitäisi uskaltaa avata ulko-ovi. Mutta kun on niin liukasta...

Isopeikko,
Olet oikeassa, että kivutta elänyt ei tiedä mitään kivunlievityksen luksuksesta.

Mutta entä kun tuntee liikaa?

Hansu,
Lääkärit ovat ihmisiä, eivät ihmeidentekijöitä. Mutta toivon näköala pitäisi aina jättää eikä vetäistä mattoa alta.

Olli kirjoitti...

Olli komppaa isopeikkoa.. mutta rajansa se tietysti on kivullakin. :-(

Pahoja päiviä on ja pitääkin olla. Ilman niitä ei olisi niitä hyviäkään..

helanes kirjoitti...

Tytöstähän polven pitäisi sen kun parantua.

Liisa kirjoitti...

Mutta jos on kauas pudonnut?

Paju kirjoitti...

Kipu on kamala. Kuvasit niin hyvin, että koski kun luki.

Onko Anna Emilia käynyt HYKSin kipuklinikalla?