Ajan myötä ei oikein jaksa enää välittää, mitä lumen alta paljastuu. Sen ikään kuin tietää. Ei tarvitse mennä edes ulos. Sen kun vain seuraa päivälehden yleisönosastokirjoituksia. Jos kuitenkin uskaltautuu aurinkolasit päässä ulkosalle kevään kirkkauteen, sohjossa kävellessä haluaa nostaa katseensa ylemmäksi salavien vihertäviin latvuksiin ja avata kuulonsa lintujen soitannalle ja kevätpurojen solinalle.
Minulle kevään varsinainen ensimerkki on vaaran takaa taas näyttäytyvä aurinko, joka lehdettömän pihakoivun lävitse lämmittää pohjoisrinteellä sijaitsevan kodin liian kuumaksi, ellei pidä säleverhoja alhaalla. Ja sitähän ei voi tehdä, koska toiset kevään airuet, pimeästä esiinnostetut ruukkukasvit, tarvitsevat sen valon ja lämmön. Yhtä verhojen säätämistä siis.
Kolmas varma kevään merkki on myös talvisäilytyksestä käyttöön otetut pienet polkupyörät, joista osa on keltaisella viirillä varustettuja. Näyttää hassulta kun isät juoksevat keltaisen viirin perässä pitkin lumesta paljastunutta pihakiveystä. Itse pyöräilijää ei näy lainkaan, koska kinokset ovat vielä liian korkeat. Ellei tietäisi, voisi kuvitella vaikka mitä. Parkkipaikalle on ajettava todella taiten, koska seuraavana sen valloittavat potkulautailijat, skeittaajat ja katutaiteilijat väriliituineen, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.
Säleverhojen säätäminen on täydessä vauhdissa ja pyöriäkin on jo liikkeellä. On kevät. Tarkkailu jatkuu.
----
Kirjoitettu Pakinaperjantaille aiheesta kevään merkki.
8 kommenttia:
Meilläkin on ollut tänään pyöränhuoltopäivä. =)
Kevät on tarkkailun aikaa. Eikä pelkästään lintujen.
Hyvät ovat merkit. Kuumuus ja ihmisten muuttuva käytös. Ihmiset tekevät kummia juttuja keväisin: Juoksevat viirin perässä ja kummempaakin :)
Kivoja kevään merkkejä.
Hallatar,
Kuntopyörää lukuun ottamatta pyörät on viety kierrätykseen. :(
Helanes,
Uusi kevätmuoti on myös mielenkiintoinen tarkkailun kohde.
Ally,
Voi kun hiki, milloin mistäkin syystä. Onneksi viime yönä oli pakkasta vaihteeksi. Kiire kesäänkään ei ole hyväksi. Hiljaa hyvä tulee.
THP,
Nämä kevään merkit aistii täällä sisälläkin. Tuo ihana valo, vaikka silmät väsyvätkin!
Varmoja kevään merkkejä! Meinasin eilen ajaa yhden mummun päälle.. Oli pyöräilemässä tien laidassa enkä iltahämärässä sitä ensin hoksannut. Ei ollut mitään ylimääräisiä heijastimia, mitä nyt pyörässä sattuu olemaan. Onneksi kerkesin väistää viime hetkellä. Huh, sydän hypähti paikallaan.
Tänään näin jo talon lapset haravoineen ja kottikärryineen aikuisten hommissa. Olivat haravoineet meidänkin sammalleimupenkin miltei irti mullasta. Saa nähdä, mitä se siitä tykkää. Pitäisi siis tarkkailla tarkemmin näitä kevään merkkejä- :)
Kevättä joka sana ja sieltä aukeava kuva!
Itse tein pyöräillessäni virheen (ajoin jalkakäytävällä, joka oli pyörätien jatkeena). Sain mummolta vihaiset nuhteen, syystä. Tuommoisissa tilanteissa unohdan että itsekin olen mummo. Oli vain niin tyttömäinen ja taivaan lintumaisen huoleton mieli. Paluu maan pinnalle on tarpeen.
Lähetä kommentti