Puhuvat sivut

Katoavatko kirjat? Kierrätyspaperista on jo pula ja sitä raaka-ainetta tuodaan teollisuudelle jo ulkomailta ja osin joudutaan käyttämään peräti neitseellistä l. kierrättämätöntä paperikuitua. Yllättävä tieto. Paperin käyttö on siis sittenkin vähenemässä.

Teknologia on jo kehittynyt niin paljon,  että taltioitu puhe, esimerkiksi lääkärien sanelut siirtyvät tekstiksi tietokoneen näytölle. Sanelukone opettelee aikansa käyttäjänsä äänenpainoja ja tapaa käyttää kieltä ja oppii muuttamaan puheen tekstiksi. Ehkä tässä jää yksi työvaihe pois ja rahaa säästyy. Toivottavasti johonkin tarpeellisempaan. Tosin siinä menee myös monta työpaikkaa. 

Epikriisit lähetetään edelleen paperiversioina asiakkaalle. En tiedä, onko tulevaisuudessa mahdollisuus kuunnella omia potilastietojaan. Voisiko sen sanelukoneen äänitiedoston ladata sellaisenaan eArkistoon? Ja mieluummin vielä niin, että potilas saisi olla paikalla kuulemassa, mitä nauhalle menee. Ehkä tämä ei käy, koska siellä luetellaan ne pilkut ja pisteet. Se olisi liian yksinkertaista. Luulen että tekniikka sellaiseen jo olisi olemassa.

Onneksi löytyy suuri joukko vapaaehtoisia, jotka käyvät lukemassa esimerkiksi sanomalehtiä ääneen. Jokaisella näkövammaisella ei ole omaa kotilukijaa, joka rapisuttelisi painomusteen tuoksuista lehteä aamukahvipöydässä ja lukisi toivotut artikkelit ääneen. Äänilehtiä voi onneksi tilata ja äänikirjoja on myös ostettavissa, lainattavissa kirjastoissa ja ladattavissa myös verkosta. Lapsille ja aikuisille.

Puhuvat sivut vaativat syvempää keskittymistä kuin katseltavat sivut. Epikriisien sanat tosin vaativat tulkin tai sanakirjan, mutta satujen, romaanien ja runojen sanat avautuvat  uusiin ulottuvuuksiin puhuttuina. Isän äänittämä iltasatu saattaa pelastaa lapsen päivän.

Pakinaperjantai: Puhuvat sivut

PS. Linkki: Valtakunnalliset äänilehdet

Tätä hain, mitä sain?

Tasan vuosi sitten kirjoitin seuraavaa:

Sää

Koko Suomen taas kerran yllättänyt lumipeite paksuuntuu edelleen. Siperialaistyylinen viima nietostaa lunta ihmisen kannalta vääriin paikkoihin. Aurauskalusto saa kerrankin olla tuottavassa työssä ympärivuorokautisesti. Ei kirsku hiekka eikä sepeli kuten useina vähälumisina talvia aura-autojen jyrsiessä pari kertaa viikossa melkein lumetonta maata. Netin sääsivutkin tukkeutuvat lumeen. Sammakko tietää.

Juhannukseen mennessä lumi sulaa ja jäät lähtevät eteläisemmässä Suomessa. Kesällä saattaa olla kuusikymmentä celsiusastetta lämpimämpää kuin talvella. Syksyn ruska ehtii ennen ensilunta. Marraskuussa lumitykit aloittavat joka tapauksessa kuumeisen tykityksensä hiihtokeskuksissa, koska lumille on päästävä silloin kun ihminen päättää.

Vaalit 

Kansa seuraa alkuvuoden vaaligallupeja ja pörssikursseja nenä netissä kiinni. Postistaan luopuvat kansanedustajat etsiskelevät uutta työtä. Jatkoon haluavat vaalirumbaavat vankistamalla omaa brändiään. Pään on pysyttävä pinnalla ja äänen kuuluvilla 24/7 ja fotoshopattujen kuvien näkyvissä mieluusti joka viestimessä. Vaalikoneet surraavat kysellessään, onko alamainen täysin samaa, melkein samaa, hiukan eri tai täysin eri mieltä vai onko yleensä mitään mieltä mistään.

Ehdokkaiden aikaa kuluu omilla YouTube-kanavilla, skypessä, mesessä tai chatissä. Blogeja syntyy ja sammuu. Facebook-kaverikutsuja satelee. Twitter visertää. Tupaillat ja torikokoukset muuttuvat somettamiseen, koska sitä vartenhan löytyy laajaa valokaapelikaistaa tuhansia kilometrejä. Naamakirjaan ilmestyy useita profiileja samoille ehdokkaille. Tuolloin näkyvyys on suurempi, tosin vain naamakirjalaisille. Vaaleissa ei sitten kuitenkaan juuri mikään muutu.

Palvelut

Muussakin asioinnissa kaikki kynnelle kykenevät pakotetaan verkkoon ja hoitamaan ennen kasvokkain saadut palvelut itse. Postitoimistot ja kyläkoulut vähenevät. Peeceet väistyvät ja kännyköillä surffaillaan, ostetaan tavarat, matkat, liput, autonpesut, cocacolat, lainataan rahat. Toisaalta kännykät pienenevät, toisaalta kasvavat kokoa. Kirjan kokoisen laitteen käyttö puhelimena vaatii aluksi totuttelua sekä soittajalta että katsojalta. Käteinen raha ei enää kelpaa joka paikassa. Se on vähintäänkin pestävä ennen käyttöä.

Vaaditaan taitoa näprätä ja alituisesti päivittää ja siinä sivussa päivitellä, ellei peräti sadatella, kaatuilevia alati uusiutuvia teknologiainnovaatioita kuten digitelevisioita, teräväpiirtotelevisioita, ipadeja, navigaattoreita, tabletteja. Onhan se globaali uutinen, jos tietyn puhelimeksi tarkoitetun laitteen toimimattomuuden vuoksi ei herää ajoissa töihin tai matkalle.

Elämän- ja tavaranhallinta

Kiire ja kulutus lisääntyvät. Paperin, maamme talouden entisen kivijalan, kulutus sekä kasvaa että vähenee. Paikallinen päivälehti esimerkiksi aloitti paperin säästämisen ostamalla vain toispuolisesti pintakäsiteltyä painopaperia. Lehti kääntää sivut itsekseen rullalle välittömästi, kun sen avaa aamukahvipöydässä. Ennustan, että tämä toimenpide nopeuttaa lehden muuttumista elektroniseksi.

Suomalainen kotidatan vakuutusinnovaatio myydään hyvällä hinnalla maailmalle. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse enää ottaa varmuuskopioita tiedostoistaan. Minullakin on niin kiire, etten ehdi kirjautua edes nettipankkiin maksamaan laskujani. Aika ei vähene, mutta kiire lisääntyy. Niinpä kansalaisilla oletetaan olevan aikaa vaikka kuinka, koska melkein jokaisen kaupasta ostettavan tuotteen kylkeen ja televisiouutisen loppuun liitetään vähintään yksi www-mantra.

Kuinka moni kiirehtii heti nettiin tutkimaan taustoja, mahdollisesti kommentoimaan ja tykkäämään, jota voisi välistä kyttäämiseksikin luulla. Ne jotka ovat koko ajan online, langoilla joita ei enää juuri näy missään. Yleensä siis langattomalla. Moni kuitenkin edelleenkin tulostaa salaa tärkeimmät asiakirjansa, koska kotivakuutustenkaan korvausasioissa ei aina päästä yhteisymmärrykseen.

Osa kansasta uusii taas tänäkin vuonna olohuoneensa kaluston ja vaatevarastonsa, osa kiipeää vintille etsimään sinne mahdollisesti unohtuneita 60-luvun kalusteita ja vaatteita. Tai pärjää ilman niitäkin. Kirpputorihinnat noussevat korkeammiksi kuin globaalijättitavarataloketjujen hinnat. Vintage, vihreys ja luomu muuttuvat luksukseksi ja siitähän on aina haluttu maksaa. Aikakauslehtien tilaajilleen tarjoamat tilaajalahjat kallistuvat edelleen. Jo alkuvuodesta näkyy saavan naistenlehden viideksi kuukaudeksi alle 50 eurolla ja samalla lahjaksi 137 euroa maksavan hopeisen kaulakorun.

Hohhoijaa. Siinäpä aluksi. Palataan asiaan vaikka vaalien jälkeen...

Ja mitä sain:


Sää

Uusi kesä tuli odotettua aiemmin, mutta kasapaikoista lumi ei sulanut juhannukseksikaan. Kuva on otettu kesäkuun 25. päivänä. Eivätkä nämä olleet Puijon monttuun sahajauhojen alle säilöttyjä maksullisen ensilumiladun lumia. Ihan vain kävelymatkan päässä tästä. Saimme vaihtelevia kesäsäitä. Parhaiten on mieleeni jäänyt heinäkuuun lopun valtaisa ukkoskuuro kesken pihajuhlien ja elokuun alun hautova helle Luhangan kirkonmäellä.

Vaalit

Tuli iso jytky. Tuli muutos vai tuliko? Paljon puhetta sixpackistä, vakuuksista, vastuullisuudesta, vihapuheista, Euroopan ja euron vakauttamisesta, Kreikasta, Espanjasta, Portugalista, Italiasta, lamasta, taantumasta, uhkista, peloista, yhteisvastuullisuudesta, vastuuttomuudesta, syrjäytyneistä, suvaitsemattomien suvaitsemisesta, hyvinvoinnista, pahoinvoinnista, tehostamisesta (=leikkauksista), kuntien pakkoliitoksista, Talvivaarasta.

Tänään on ripustettu presidenttiehdokkaiden kuvat ulkomainospaikoille. Miksiköhän niitä tarvitaan nykyaikana, varsinkin kun niitä ei saa asettaa siten, että ne pääsevät vaikuttamaan ihmisten äänestyspäätöksiin. Minä luulin, että niitä liimaillaan näkyviin juuri siksi. Facet, twitterit, chatit ja meset ovat saaneet rinnalleen Kuukkeli plussan. Pitääpä käydä vilkaisemassa, näkyykö kukaan heistä siellä.

Palvelut

Tietovuotoja en osannut ennustaa. Enkä arvannut, että mielestäni keskeneräisten ohjelmistojen ja suojausten aikana terveystietommekin ovat nyt siellä jossakin missä ne nyt sitten ovatkaan ykkösinä ja nollina.

Elämän- ja tavaranhallinta

Sain aika paljon mitä hain  noin yleisellä tasolla. Henkilökohtaisesti olisin saanut erään kuvalehden tilauslahjan lahjaksi, mutta kun olin itse tilannut sen saman lehden myös. Tavaranhallintaprojektini on räjähtämäisillään, koska elämänhallinta ei ole käsissäni, minkä muuten olen aina tiennyt. Elämä kuljetti minut syyskuussa lasarettiin ja mieheni samaan paikkaan marraskuussa. Olemme toki toipumassa molemmat niistä yllätyksistä.

Muutto uuteen kotiin jäi toistaiseksi haaveeksi, koska kotimme, se elämämme suurin tavara, joutui äkkiremonttiin, jolle ei tunnu loppua näkyvän. Olen tällä hetkellä ikäänkuin siellä marttojen joulusiivousta odottavassa komerossa. Tutkin, lajittelen, pyörittelen, laitan roskiin, kierrätän, lahjoitan, säilytän tarinoivia tavaroita ja papereita. Itkeä tirautan välillä uupumuksesta, välillä haikeudesta löytäessäni jonkin kauan sitten unohtuneen tärkeän esineen. Imuroin ja pyyhin pölyjä ja lajittelen ja vien poistettavat nopeasti pois, etten taas kiikuttaisi niitä takaisin...


Pakinaperjantai 266

Kokeilu

Google Scribe on betabloggerin uusi ominaisuus. Tämä ei toimi vielä suomeksi, joten päätin kokeilla englanniksi. Olen sitä mieltä, että kirjoittajan on kyllä osattava kieltä melko hyvin, jotta tätä voi pitää apuvälineenä. Oman tekstin tuottaminen tökki pahasti, kun piti jatkuvasti valita tarjotuista vaihtoehdoista. Kertaakaan ei vaihtoehdoksi tullut pistettä. Siksi tämä muistelutarina on niin pitkä, että se piti katkaista Jos haluaa lukea koko tarinan, pitää klikata postauksen alareunassa olevaa linkkiä Lisätietoja. Minun mielestäni siinä voisi lukea Jatkuu.

I wanted to see my old strawberry place on a hill nearby. When walking along the old path I noticed lots of leaves of arctic raspberry but I didn´t see any berries to pick up and taste. I still remembered their delicious mouth watering taste like yesterday, though. There was a ditch to cross and a bit farther away I saw an old blueberry place now shadowed by old spruces on my right. There used to be two fields up on the hill.

One of the corn fields was not discernible any more. I could imagine it quite easily because it was engraved in my brain. I decided to take a walk round the other one where I could see barley, oats and cabbage grow. While walking I had flashbacks and felt the heat of the sun and sweat pouring down my forehead during the haymaking just the way I did as a teenager. Now every single plant was covered by dewdrops.  It was early and the night had been pretty cold as usual at this time of  the year.  Maybe it wasn´t dew but the clouds were moving round the hillside. That was more likely.

The crop was not to be harvested because it was meant for wild animals. I could not see any reason to stay longer and so I walked down to the house. Just the moment I came out of the forest I noticed two young men walking on the path. They did not seem to have noticed me so far.  It is so rare to meet anybody in wilderness that I had to make a move. I shouted at them, which made them stop. After introducing myself I asked who they were and why they were walking by. That was something I would never do in town. I think I felt safer in the country. Besides, my husband and my brother were around.

Paljon voi olla liikaa

Alle kaksivuotias osaa käyttää sujuvasti mummun kännykkää. Hän ei epäröi yhtään valita näppäimiä liian monesta vaihtoehdosta  Lopputulemana saattaa lähteä puhelu tuntemattomaan numeroon, josta automaatti vastaa : "Valitettavasti soititte väärään numeroon. Olkaa hyvä ja tarkistakaa numero." Oli se numero- tai merkkisarja aivan mikä tahansa. Se on mukavaa, kun joku siellä puhuu. Voi puhua paljon kun on sellainen pakettipuhelin.

Kuvia-pyyntö kaikuu myös usein isoäidin korvaan. Rusinoita etsitään harkitun hitaasti sekä äidin että mummun laukkujen lukemattomista eri lokeroista. Niitä on tarpeeksi paljon, koska on tarkoitus pysyä hereillä lounaaseen asti kotieläinpihan virikepaljouden jälkeen. Miten lehmä sanoo? Entä lammas? Kana? Possu? Kissa? Ankka? Kyllä siellä oli paljon erilaisia kotieläimiä.

Kotieläinpiha on auki joka päivä. Aikuisen ja lapsen lipun hinta eroaa vain euron. Se ei ole paljon se, mutta sitten se muuttuu aika paljoksi, kun tajuaa, ettei täällä jaksa kauan kierrellä, vaikka nähtävää olisi vaikka kuinka paljon. Potentiaalinen asiakas on lapsiperhe tai isovanhemmat lastenlasten kanssa. Varsinkin meitä ikäihmisiä tuntuu tässä maassa olevan paljon, itse asiassa ihan liikaa.

Tällä retekellä ensimmäinen ankkalammikko ainakin viisine kauraa napsivine ankkoineen olisi saattanut riittää, koska sitä ennen olimme jo ehtineet laskea kuuteen, kun näimme ratsukkojen palaavan ensimmäiseltä lenkiltään. Riikinkukko ei suostu näyttämään komeaa pyrstöään, marsut pysyvät piilossa, mutta pupuja löytyy paljon sekä luppakorva- että pystykorvaversioina.

Silkkikanoja on aika paljon. Ylämaan karja märehtii, ropakossa itsensä ryvettänyt emakko makaa kyljellään. Lampaita ja hiehoja silitetään eikä aitauksestaan karannut pikkukilikään pelota. Strutseista pysytään loitolla ja ohitetaaan tutut leghorn-kanatkin, koska ne kirjavammat ja komeammat siellä aiemmin nokkasivat häkkiin tarttunutta pikkukättä. Kanaverkkoihin ei enää kosketa, kiivetään vain lauta-aidoille. Minipossu on kiva ja siisti. Paljonkohan kello on? Jokohan pitäisi lähteä lounaalle?

Strutsitkin saavat olla ihan rauhassa. Paikoillaan seisovat aasit vaikuttavat turvallisilta ja tavallinen kotikissa, varsinkin kun sillä on pennut siellä häkin sisällä olevassa mökissä.  Ei se ole Sune, vaan joku toinen, mutta kiinnostava. Ja mieluisia ovat myös eräässä häkissä olevat pahnojen päällä siellä täällä olevat kananmunat, koska kananmunat ovat herkkua syödä ja se Muna-kirja pitäisi löytää, kun sitä on ennenkin luettu. Niitä pieniä munia oli melko paljon. Eivätkö kanat enää nukukaan orrella ja muni sievästi pesiin? Onko niilläkin kiire ja tavoitteena munia niin paljon munia kuin mahdollista?

On paljon paljon kaikkea, pääskysiä, varottavia nokkosia, raparperiä vanhojen rakennusten kivijalkojen vierellä ja avoimessa tilassa kuumuutta. Ihmisiä, ääniä, busseja, autoja, kieliä. Musiikkia, lauluja. Laulattaa: Kiertelen ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Kun sanon: Päivää. Hän sanoo: ...  Ja vain kaksi kertaa silmät ovat painua kiinni, mutta mummolassa on taas paljon kaikkea, mutta onneksi jo tuttua.

Ja näitä pihoja näkyy nykyisin riittävän. Ennen oli vain Korkeasaari ja Ranua ja Ähtäri. Muistaakseni.

Sillä aikaa vaari on käynyt poimimassa paljon mansikoita. Kuinka paljon ne maksoivat? Paljonkohan tuollainen muoviämpäri painaa?

_____

Pakinaperjantai # 234: Paljoksunta. Oudoksuttaa tällainen paljoksunta.

PS. Liika on liikaa, kollaaseissakin.

Lemmikki

Anna Emilia voitelee ryppyisiä käsiään pimeässä makuukamarissaan. Tuntiessaan tutun arven hän muistaa kuin eileisen päivän, miltä valkoinen karitsa näytti kuolleena vasten ruskeiden kuusenneulasten peittävää maata.    Maapohjanavetan aikaan talossa pidettiin aina lampaita kuten miltei jokaisessa torpassa. Lampaat ja pässi olivat irrallaan navetassa. Navetta oli ladon, hevostallin ja saunan takana. Takimmaisena rakennuksena, mutta onneksi lähinnä kaivoa.

Lampaat laidunsivat kesällä tietenkin ulkona lammashaassa, jonka erotti vallanmetsästä tiheä riukuaita. Viheliäinen piikkilanka-aita erotti aitauksen peltotilkuista. Piikkilanka oli nimensä veroinen.

Eräänä kesänä yksi lampaista jostakin syystä hylkäsi karitsansa. Mitään silminnähtävää poikkeavuutta karitsassa ei päälle päin näkynyt, joten sen sysimiselle ei keksitty mitään järkevää selitystä. Ehkä emolla ei riittänyt sille maitoa. Anna Emilian piti ottaa se kiinni ruokittavaksi. Kiinniotossa kävi sitten köpelösti. Anna Emilia sai sormeensa pitkän haavan siinä hommassa.

Pienestä koostaan huolimatta karitsa oli kuitenkin melko voimakas. Aidan piikki miltei halkaisi alle kouluikäisen tyttölapsen etusormen, koska hän ei ymmärtänyt päästää ajoissa irti karitsan  turkista. Kahden piikkilangan välistä nopealiikkeisen karitsan kiinniotto ei onnistunut, mutta lammashakaan ei Anna Emilia ei uskaltanut mennä sen pässin takia.

Anna Emilia luki onnettomuuden omaksi syykseen. Aina kun hänelle oli sattunut jokin vahinko, hän oli saanut siitä moitteet. Sormi oli vereslihalla ja olisi vaatinut muutaman tikin tai edes laastarin, mutta äidilleen ei Anna Emilia uskaltanut kertoa mitään. Onneksi hän löysi ruutukankaisen esiliinansa taskusta nenäliinan. Siihen hän  kietaisi verta vuotavan ja tykyttävästi särkevän sormensa. Kädet tukevasti nyrkissä essun taskussa Anna Emilia meni tuvalle ja yritti esittää reipasta ja alkoi tehdä muita hommia.. Joku muu sen karitsan sitten otti kiinni.

Jotta karitsa jäisi henkiin, sitä oli ruokittava pullomaidolla. Se leimautui ihmisiin ja ryhtyi sisälampaaksi. . Päiväsaikaan se köpötteli tuvan lankkulattialla. Iltaisin se tapasi piiloutua tuvan pitkän penkin alle, koska ei halunnut lähteä yöksi ulos toisten lampaiden syrjittäväksi. Eikä se mennytkään aitaukseen, vaan viereisten korkeiden kuusten alle. Erään heinäkuisen ukkosyön jälkeisenä aamuna karitsa ei sitten enää ilmaantunutkaan tuvalle.
____

Pakinaperjantai 129: Lemmikki

Kuvan korvamerkityillä tummilla lampailla ei ole mitään tekemistä tarinan kanssa ja toivottavasti piikkilangatkin ovat jo historiaa.

Internetti hyötykäytössä

Laittoivat Pakinaperjantain aiheeksi sanan härrävärkki. Minä en tiedä mikä se sellainen on. Se on varmaankin substantiivi. Jokin laite, vekotin. Päätin ottaa asiasta selvää. Minulla on tietokone edessäni. Varmaankin sanan merkitys aukeaa tuossa tuokiossa harrastamalla hiukan nörtin kliktivismiä. Sitten kirjoittaisin sen pakinan.

Klikkasin synonyymisanakirjan sivulle ja hain sieltä kyseistä sanaa. Ei tullut vastausta. Se tarkisti kysymystäni: Tarkoititko sanaa harrastus? Ei, härrävärkkiä minä etsin. Neuvoi etsimään toista sanaa. Niin minäkin tekisin, jos en tietäisi. Sanoisin vain päästäkseni pälkähästä, että hyvä on kysymys.

Piti seuraavaksi siirtyä etsimään sanaa sivistyssanakirjasta. Jotenkin tuo härrävärkki ei muistuta lainkaan muinoin koulussa ulkoa opeteltuja sivistysanoja. Vaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä. Klikkasin siis sivistyssanakirjaan.

Taas sama tarkistuskysymys: Tarkoititko härskare tai härskarinna? En tarkoittanut. Ei ole sivistyssana. Niin arvelinkin. Hyppäsi ihan selvästi ihan toisen kotimaisen kielen puolelle. Jatkoin seurustelua koneeni kanssa. Se kysyi: Etkö löytänyt etsimääsi? En löytänyt. Konekaverini ei luovuttanut vielä, vaan neuvoi: Lähetä kysymys VastausWiki-yhteisölle.

Lähetin kysymyksen eteenpäin. Seuraavaksi olisi pitänyt vastata itse tähän lähettämääni kysymykseen tai lähettää kysymys edelleen Facebookiin. Siihen torppasi klikkailuni. En ihan härrävärkin takia viitsi liittyä naamakirjaan.

En kuitenkaan menetä toivoani, koska Pakinaperjantain viikkohaasteeseen näkyy tulleen jo useita vastauksia. Aion myös kysyä asiaa lapsilta, koska he tietävät nykyään paljon enemmän kuin aikuiset. Sitä paitsi odotan innolla vastausta sinne VastausWiki-yhteisöön. Siellä näkyy jo entuudestaan olevan kymmeniä ellei satoja (en jaksanut skrollata) kysymyksiä jonossa.

Ei taaskaan syntynyt sitä pakinaa.

Sanoja:
internet = verkko, web, webbi, www, netti, tietoverkko
nörtti = (engl. nerd) on arkikielessä innokas tietotekniikan harrastaja. Stereotyyppisessä merkityksessä nörtti on harrastukseensa tai tieteeseensä syventynyt, sosiaalisesta elämästä hieman syrjäytynyt. (wikitietoa)
kliktivismi = (engl. clicktivism) tehoton asioihin vaikuttaminen internetin (keskustelu) sivuja klikkailemalla (Suomen Kuvalehden vuoden 2010 sanoja. Sulut minun)
substantiivi = nimisana
synonyymi = samaa tarkoittava, samamerkityksinen sana
härskare = on ruotsia ja tarkoittaa valtias, hallitsija
härskarinna = em. sanasta johdettu naista tarkoittava sana, valtiatar
härrävärkki ?
skrollata = vierittää

_____

Pakinaperjantain 215. haaste

Vuosi 2011

Sää

Koko Suomen taas kerran yllättänyt lumipeite paksuuntuu edelleen. Siperialaistyylinen viima nietostaa lunta ihmisen kannalta vääriin paikkoihin. Aurauskalusto saa kerrankin olla tuottavassa työssä ympärivuorokautisesti. Ei kirsku hiekka eikä sepeli kuten useina vähälumisina talvia aura-autojen jyrsiessä pari kertaa viikossa melkein lumetonta maata. Netin sääsivutkin tukkeutuvat lumeen. Sammakko tietää.

Juhannukseen mennessä lumi sulaa ja jäät lähtevät eteläisemmässä Suomessa. Kesällä saattaa olla kuusikymmentä celsiusastetta lämpimämpää kuin talvella. Syksyn ruska ehtii ennen ensilunta. Marraskuussa lumitykit aloittavat joka tapauksessa kuumeisen tykityksensä hiihtokeskuksissa, koska lumille on päästävä silloin kun ihminen päättää.

Vaalit

Kansa seuraa alkuvuoden vaaligallupeja ja pörssikursseja nenä netissä kiinni. Postistaan luopuvat kansanedustajat etsiskelevät uutta työtä. Jatkoon haluavat vaalirumbaavat vankistamalla omaa brändiään. Pään on pysyttävä pinnalla ja äänen kuuluvilla 24/7 ja fotoshopattujen kuvien näkyvissä mieluusti joka viestimessä. Vaalikoneet surraavat kysellessään, onko alamainen täysin samaa, melkein samaa, hiukan eri tai täysin eri mieltä vai onko yleensä mitään mieltä mistään.

Ehdokkaiden aikaa kuluu omilla YouTube-kanavilla, skypessä, mesessä tai chatissä. Blogeja syntyy ja sammuu. Facebook-kaverikutsuja satelee. Twitter visertää. Tupaillat ja torikokoukset muuttuvat somettamiseen, koska sitä vartenhan löytyy laajaa valokaapelikaistaa tuhansia kilometrejä. Naamakirjaan ilmestyy useita profiileja samoille ehdokkaille. Tuolloin näkyvyys on suurempi, tosin vain naamakirjalaisille. Vaaleissa ei sitten kuitenkaan juuri mikään muutu.

Palvelut

Muussakin asioinnissa kaikki kynnelle kykenevät pakotetaan verkkoon ja hoitamaan ennen kasvokkain saadut palvelut itse. Postitoimistot ja kyläkoulut vähenevät. Peeceet väistyvät ja kännyköillä surffaillaan, ostetaan tavarat, matkat, liput, autonpesut, cocacolat, lainataan rahat. Toisaalta kännykät pienenevät, toisaalta kasvavat kokoa. Kirjan kokoisen laitteen käyttö puhelimena vaatii aluksi totuttelua sekä soittajalta että katsojalta. Käteinen raha ei enää kelpaa joka paikassa. Se on vähintäänkin pestävä ennen käyttöä.

Vaaditaan taitoa näprätä ja alituisesti päivittää ja siinä sivussa päivitellä, ellei peräti sadatella, kaatuilevia alati uusiutuvia teknologiainnovaatioita kuten digitelevisioita, teräväpiirtotelevisioita, ipadeja, navigaattoreita, tabletteja. Onhan se globaali uutinen, jos tietyn puhelimeksi tarkoitetun laitteen toimimattomuuden vuoksi ei herää ajoissa töihin tai matkalle.

Elämän- ja tavaranhallinta

Kiire ja kulutus lisääntyvät. Paperin, maamme talouden entisen kivijalan, kulutus sekä kasvaa että vähenee. Paikallinen päivälehti esimerkiksi aloitti paperin säästämisen ostamalla vain toispuolisesti pintakäsiteltyä painopaperia. Lehti kääntää sivut itsekseen rullalle välittömästi, kun sen avaa aamukahvipöydässä. Ennustan, että tämä toimenpide nopeuttaa lehden muuttumista elektroniseksi.

Suomalainen kotidatan vakuutusinnovaatio myydään hyvällä hinnalla maailmalle. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse enää ottaa varmuuskopioita tiedostoistaan. Minullakin on niin kiire, etten ehdi kirjautua edes nettipankkiin maksamaan laskujani. Aika ei vähene, mutta kiire lisääntyy. Niinpä kansalaisilla oletetaan olevan aikaa vaikka kuinka, koska melkein jokaisen kaupasta ostettavan tuotteen kylkeen ja televisiouutisen loppuun liitetään vähintään yksi www-mantra. Kuinka moni kiirehtii heti nettiin tutkimaan taustoja, mahdollisesti kommentoimaan ja tykkäämään, jota voisi välistä kyttäämiseksikin luulla. Ne jotka ovat koko ajan online, langoilla joita ei enää juuri näy missään. Yleensä siis langattomalla. Moni kuitenkin edelleenkin tulostaa salaa tärkeimmät asiakirjansa, koska kotivakuutustenkaan korvausasioissa ei aina päästä yhteisymmärrykseen.

Osa kansasta uusii taas tänäkin vuonna olohuoneensa kaluston ja vaatevarastonsa, osa kiipeää vintille etsimään sinne mahdollisesti unohtuneita 60-luvun kalusteita ja vaatteita. Tai pärjää ilman niitäkin. Kirpputorihinnat noussevat korkeammiksi kuin globaalijättitavarataloketjujen hinnat. Vintage, vihreys ja luomu muuttuvat luksukseksi ja siitähän on aina haluttu maksaa. Aikakauslehtien tilaajilleen tarjoamat tilaajalahjat kallistuvat edelleen. Jo alkuvuodesta näkyy saavan naistenlehden viideksi kuukaudeksi alle 50 eurolla ja samalla lahjaksi 137 euroa maksavan hopeisen kaulakorun.

Hohhoijaa. Siinäpä aluksi. Palataan asiaan vaikka vaalien jälkeen...

____

Pakinaperjantai No 214