On heinäkuinen perjantai. Anna Emilia makaa uupuneena yliopistollisen keskussairaalan tarkkailuosaston aulassa. Hänellä on viiltävä päänsärky, koska hänelle on juuri tehty ehkä hänen elämänsä eniten rohkeutta ja voimia vaativa toimenpide. Melkein kuukausi on mennyt erilaisissa tutkimuksissa. On epäilty tuberkuloosia ja tähystetty keuhkot. Itse Anna Emilia oli kyllä jo terveyskeskuksen röntgenkuvan lausunnosta osannut lukea lääkärilatinaa sen verran, että on kyse lymfaattisista muutoksista. Pikalähetekin oli silloin laitettu jatkotutkimuksiin. Tänään hän olisi finaalissa.
Toimenpide ei ollut helppo lääkärillekään. Avustajia ei näkynyt. Hän pyyhki hikeä otsaltaan. Ikkuna piti avata, että ilma riittäisi. Operaatio tehtiin tietokonetomografiassa, koska pisto meni niin läheltä aorttaa. Kanyyli laitettiin käsivarteen kaiken varalta. Anna Emilia ei todellakaan arvannut, millainen voimainkoitos hänellä oli edessään. Ystävällinen tohtori suositteli, että operaatio tehtäisiin puuduttamatta. Puudutus olisi hänen mukaansa vain turha lisäkipu. Sairaan hyvä potilas suostui, mutta ei kestänytkään parsinneulaa paksumman neulan porautumista rintalastaruston läpi. Lopulta operaatio kuitenkin onnistui ja Anna Emilia vietiin tarkkailuosastolle. Olisi vielä otettava keuhkokuva ja varmistettava, ettei biopsia ollut vahingossa aiheuttanut ilmarintaa. Se oli pelottava sana. Papalla oli ollut vain toinen keuhko.
Tämä oli siis viimeinen tutkimus. Anna Emilia tärisee uupumuksesta. Hän pyytää kahvia ja päänsärkylääkettä sekä puhelimen, että voi soittaa kotiin. Sitten hän menee kuvattavaksi ja lepäämään neljän hengen huoneeseen. Anna Emilia jaksaa jo nousta ja vie vettä janoiselle liikuntakyvyttömälle tarkkailtavalle. Kolmas tarkkailtava kysyy häneltä, miksi Anna Emilia itse asiassa on tarkkailtavana, koska pystyy kävelemään ja on niin terveennäköinenkin. Tuokion verran Anna Emilia epäröi vastata, mutta sanoo lopulta, että häneltä etsitään syöpäkasvainta.
Huoneeseen laskeutuu painostava hiljaisuus. On muutenkin hiostava ilma, koska on heinäkuun helteet. Aika matelee. Anna Emilia alkaa kysellä poispääsystä. Kuvaa ei löydy mistään. Ei auta muu kuin alistua uuteen säteilyannokseen, koska keuhkolääkäri ei päästä pois ennen kuin kuva on katsottu. Ei ollut Anna Emilialla ilmarintaa. Puoliso tulee hakemaan hänet kotiin. Edelleenkään Anna Emilia ei tahdo saada hengitetyksi tarpeeksi ilmaa, koska kasvain painaa jo keuhkoja.
------
Linkitän Pakinaperjain epäilys-haasteeseen viime marraskuussa kirjoittamani tarinan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti