lauantai 27. tammikuuta 2007

Telluksen tarkkailua

Alienit seuraavat tarkkaan toimiamme planeetallamme. Yhteistä kieltä ei tosin ole, mutta sanojen kunto ja terveys esiintyminen niin tiukasti toisiinsa sidoksissa harhautti kutsumattomat ja tunnistamattomat vieraamme tulkitsemaan kuntosalit sairaanhoitoyksiköiksi. Keskussairaalat he määrittivät hallintoviranomaislaitoksiksi valtavan kokonsa vuoksi. Tässä heidän raporttinsa.

Raportti III: Sairaanhoito, Suomi, Tellus

Sairaanhoitotila avautui tyylikkäänä ja uutuuttaan kiiltävänä. Aulassa oli vain yksi vastaanottopiste tietokoneineen. Itse hoitotilat olivat isot. Koska hoitolaitteita oli lukemattomia, tilan piti olla suuri ollakseen toimiva. Potilaat tulivat sisään kaikki samasta ovesta, mutta jonoja ei syntynyt. Ilmeisesti sairaanhoito on ilmaista, koska potilaat vain näyttivät terveyskorttiaan vastaanottovirkailijalle ja jatkoivat matkaansa tarvitsemaansa hoitoon. Osa jäi suureen peilisaliin, työnsi henkilökohtaisen terveyskorttinsa tarvitsemansa laitteen suuaukkoon ja sai itselleen ohjelmoidun hoitosarjan. Melkein kaikki liikuttivat eri lihasryhmiään rytmikkäinä sarjoina siirtyen laitteelta toiselle. Juomapullo tuli olla mukana ja kuivausliina. Muutamilla oli korvissaan kuulokkeet. Heidän hoitoaan varmaankin etäohjattiin, koska he näyttivät toimivan itseohjautuvasti.

Tämän planeetan sairaanhoito näyttää perustuvan tehokkaaseen kehon kuona-aineiden poistoon hikoilun avulla. Väkisin ulos puserrettu hiki tuli korvata juomalla raikasta vettä tai jotakin vastaanotossa myytävää lääkejuomaa kymmenen minuutin välein. Ellei hiki irronnut, tuli mennä varta vasten ylikuumennettuun huoneeseen, jota sanottiin saunaksi. Useimmat menivät sinne, vaikka olivatkin mielestämme hikoilleet jo tarpeeksi. Sairaimmat potilaat eivät jaksaneet tehokasta kuona-ainepoisto-ohjelmaa, vaan he menivät erillisiin tiloihin lepäämään pehmeille matoille. Näissä tiloissa joko tanssittiin, keinuttiin tai virutettiin kehon lihaksia rauhoittavan musiikin ja monotonisella äänellä puhuvan hoitajan opastuksella. Eriväriset isot pehmeät joustavat pallot tuntuivat auttavan monia. Hoitovastuu kuului todennäköisesti henkilöille, joiden rintapielessä oli teksti ”Personal trainer”. He kiersivät potilaidensa luona kannustamassa ja antamassa ohjeita. Joskus he hakivat vastaanoton hyllystä Ice Power-geeliä, selkä- tai raajatukia, palauttavia juomia tai vahvistavia kiinteitä ravinteita ja neuvoivat ostamaan niitä myös kotikäyttöön, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Tunnelma sairastuvalla vaihteli tuskan irvistyksistä syviin helpotuksen huokauksiin. Hoito vaikutti tehokkaalta ja systeemi toimivalta, koska tarkkailujaksomme aikana samat potilaat saattoivat viipyä laitoksessa kaksikin tuntia kahtena päivänä peräkkäin. Mieltämme jäi kuitenkin hiukan askarruttamaan se seikka, että varsinkin nuoret naispotilaat näyttivät kaduilla näkemäämme populaatioon verrattuna liian laihoilta. Mutta ehkä heidän hoitonsa on vielä kesken.

-----
Vanha satu Pakinaperjantaille.

6 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Hyvä aikuisten satu. Näin sitä voi tulla väärinkäsityksiä kun tulee tuolta vähän kauempaa. Eihän tuolle toiminnalle muuta järjellistä selitystä keksisi itsekään jos ei paremmin tietäisi.

Salka kirjoitti...

Hauska ja mukaansatempaava tarina, kiitos! Noinhan se voisi mennäkin;)

Liisa kirjoitti...

Useat fysiatrit muuten uskovat tähän juttuun, mikä on toisille totta ja toisille taas ei. Se hoidon teho nimittäin. Alkaa tuntea itsensä alieniksi punnerrettuaan muutaman vuosikymmenen. Jos vaikka olenkin... muualta.

Hansu kirjoitti...

Mahtaa olla mukava seurata tuolta ylhäältä meidän touhuja. Eka syödään jouluna turvoksiin ja sitten hikoillaan kuntosalilla ja lopulta on anorexia nervosa.

Liisa kirjoitti...

Moni muukin puuhamme näyttää oudohkolta kauempaa katsellen. Jääkiekkokin, jossa mesotaan keppien kanssa jonkin mustan litteän läpyskän perässä hiki hatussa, jotta pääsisi hetkeksi huilaamaan johonkin lasikaapin näköiseen vaivaiseksi pariksi minuutiksi. Joskus kai kymmeneksi. Silloin on varmaankin pelannut tosi hyvin, kun saa kunnon tauon.:)

Anonyymi kirjoitti...

Hauska oivallus.
Sivusta seuraten moni homma vaikuttaa oudolta.
Katson joskus yöllä töissä televisiota, ääneti, pelkkiä ilmeitä seuraten moni ohjelma vaikuttaa jopa mielenkiintoisemmalta.