Ensirakkauteni

Ensirakkauteni oli ihana vaalea pitkä nuorukainen. ­ Hänellä kiiltävät taipuisat hiukset. Lee-farkut jo 60-luvulla. Hän asui Keravaa etelämpänä ja minä Keski-Suomessa. Oltiin tavattu kesällä ja kirjoiteltiin. Puhelimia ei silloin vielä joka paikassa ollut. Ei minunkaan lukioaikaisessa koulukodissani, veljeni huushollissa. Hiihtolomalla matkustin aina sinne etelään, vaikka niiden hiihtolomat olikin eri aikaan. Ei se mitään haitannut. Tehtiin kaikkea kivaa. Käytiin elokuvissa, kierreltiin kahviloissa, mitä nyt nuoret siihen aikaan tekivät. Ja lomien jälkeen oli niin paljon ihmeellisiä juttuja kerrottavaksi tyttökavereille. He kuuntelivat silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä minun pitkiä seikkailujani ja salaperäisiä selostuksiani. Kuvauksiani uskomattoman ihanasta ensirakkaudesta, jota pitkä välimatkakaan ei sammuttaisi. Olen naimisissa, mutta en Hänen kanssaan, koska…

olin aina luokkani nuorin. Keskikouluun pyrittiin yleensä kansakoulun 4-6 luokilta. Minut vanhempani laittoivat pyrkimään jo kolmannelta. Eli olin ihan pentu luokkatovereideni rinnalla. Lukioluokilla kuuntelin ja katselin heidän seurustelu- ja ensirakkausjuttujaan monttu auki. No, olinhan lukenut Ajan säveltä, Elokuva-Aittaa, kirjastosta lainattuja kirjoja. Kotonakin oli hyllyllinen romaaneja Angelikasta lähtien. Koonnut rakkaussanoja. En halunnut olla muita huonompi. Minullakin olisi Joku. Ja niin vähitellen loin jumalaisen Ensi Rakkauden serkkujeni ja ihailemieni koulukavereideni piirteistä. Hän oli tuo Keravan takana asuva Lee-farkkuinen salskea nuorukainen, jota ei tietenkään ollut olemassa. Kuinka aukoton tarina oli, en osaa sanoa. En sitäkään, menikö se jutturingissä todella täydestä. Nuoruudesta oli koulussa vain haittaa. Piti tuolla tavalla naruttaa muita ja itseään.

Onneksi sain tämän nyt pois tunnoltani.