Raastava hermosärky kiipeilee Anna Emilian selän fasettitikapuita edestakaisin. Välillä se vihloo oikeaa poskea ja korvanseutua, kiristää vannetta pään ympärillä, pakottaa poskea, kiskoo silmänpohjaa ja pomppaa varpaisiin saakka. Useimmiten se viihtyy kaularangan ja oikean lavan tietämillä ja vuorenvarmasti valvoo, ettei Anna Emilia pääse Unijukan matkaan. Tempur-tyyny ei taivu lupaamallaan tavalla niskatueksi, vaan pää keikahtaa väärään asentoon.
Yliliikkuvat nikamat elävät omaa elämäänsä ja niiden mukana kaikki. Oikean nukkuma-asennon löytäminen on yhtä tuskaa ja ähellystä illasta toiseen. Tukiliiveillä ei rintarankaa pysty tukemaan, koska keuhkotkin tarvitsevat tilaa. Päivällä ei pitkäkseen kannata käydäkään. Yölliset jaakobinpainit Nukku-Matin kanssa riittävät. Sängystä nouseminen nostaa hien pintaan tai välistä sumentaa tajunnan. Silloin Anna Emilia hilautuu varovasti vatsalleen ja laskeutuu polvirukousasentoon aamunavaukseksi.
Yöpöydältä ja seinähyllyltä löytyy kylmägeeliä, kipugeeliä vahvinta sortimenttia, kipulääkkeitä, nukahtamispillereitä, verenpainemittari ja vesipullo. Kalliisti maksettu Unikulman mittatilaussänky lupaa mainoksissaan kuun taivaalta. Mutta unta se ei anna. Huonosti nukkuneen kipeä selkä ja ikikireät jalat eivät pitkälle kanna. Usean huonon yön jälkeen Anna Emilia saattaa torkahtaa hetkeksi istualleen. Mikä ihanuus! Taas hän pääsi hetken eteenpäin. Hän elää tunnista toiseen. Terapiasta terapiaan.
Vieläkään hän ei ole heittänyt toivoaan oikean diagnoosin ja avun löytymisestä. Akupiikit, lämpötyynyt, kylmäpakkaukset, TNS-laite, magneettihoidot, plasebot ja huuhaat, kaikki kelpaavat hänelle, jos ne vain antavat pienenkin avun. Elvyttävän, voimaannuttavan unen, maailman, jossa kaikki olisi kuin silloin joskus ennen. Unessa Anna Emilia käy edelleen töissä, hölkkää, jumppaa, siivoaa, tanssii, kävelee, rentoutuu, matkustaa, hiihtää, elää isolla eellä. Ne unet ovat hyviä unia. Anna Emilia ei haluaisi herätä. Siksi kai unikin jo kaihtaa häntä.
------
kirjoitettu Pakinaperjantaille aiheesta Uni.
8 kommenttia:
Uni on niin tärkeää.
Unen merkityksen huomaa vasta kun sen menettää.
Kauan pähkäilin tätä aihetta. Ehkä ei sopiva teksti, mutta tuli kun oli tullakseen.
Oli vaikea aihe, kun unipäiväkirjaa ei löytynyt. Semmoinen on jossakin hyvässä tallessa.:)
Joskus unen saanti voi olla vaivalloista!
Sulle kaikkein parasta
unta tuhat kiloa
toivoo nukkumatti Vox
joka unihiekkaa Lumos
Kiitos Hansu ja Vox lumos!
Tuon tunteen kanssasi jaan, jos en jokainen yö niin usein kuitenkin. En vähättele kokemustasi vaan aidosti myötätunnen tuskaasi. Voimia toivon arkeesi ja joskus niitä parantavia unia!
Hyvin kirjoitettu!
Kiitos, Salka!
Päivä ja yö kerrallaan tässä on mentävä.
Lähetä kommentti