Metsän ääniä

Mökillä on aloitettu hakkuutyöt. Koivikko ja kuusikko tontin ympärillä saavat  tuta erilaisten  moottoroitujen koneiden voiman. Rytinällä romahtaa vanha ikikuusi maahan ja silpoo viereiset kasvinkumppaninsa. Jatkuva pärinä ja pörinä sekä moottorisahojen korviavihlova vongunta alkavat hermostuttaa mökkiläistä. Mökkitontti sijaitsee nimittäin savotan keskellä. Viinimarjojen poiminta ei ole koskaan ennen tuntunut näin epämiellyttävältä puuhalta, vaikka aurinko paistaakin eikä ole edes ötököitä riesaksi asti.

Mökkiläinen päättää mennä sisälle syömään jotakin. Jospa sinne ei kuuluisi tuo tauoton meteli. Ja kuin taikaiskusta meteli taukoaa samalla hetkellä. Onko noilla metsureilla jokin salaperäinen langaton vempele, jolla he seuraavat mökkiläisparan liikkeitä? Nimittäin kahvitauon aikaan tapahtuu aivan samalla tavalla. Ehkä metsureilla ja mökkiläisellä on vain samat biorytmit nälän ja janon ja muidenkin tarpeiden suhteen.

Viikon kuluttua mökkiläinen lähestyy aistit valppaina mökkiään, jonka ympäristö on kuin hyökyaallon jäljiltä, tai trombin. Mutta jotakin puuttuu. Eihän täällä ole yhtään autoa eikä muitakaan ajoneuvoja. Hiljaisuus on mykistävää kuunneltavaa viimekertaisen desibelimyrskyn jälkeen, varsinkin kun odotti samanveroista mekkalaa tälläkin kertaa. Nyt kaikki on kuin ennenkin. Tietenkin ympäristö on uusi, lintujen ja muiden metsänelävien pesät ovat tuhoutuneet. Mutta entinen äänimaisema rauhoittaa mökkiläisen.

Mökkiläinen vaihtaa mökkikamppeet päälle, vetää kumisaappaat jalkaan ja lähtee alas rantaan poimimaan puolukoita. Mökkiläisen vaimolla on heikko selkä, mutta hän lähtee mukaan seuran vuoksi. Mikä ihana hiljaisuus. Pariskunta arvelee savotan olevan vielä kesken. Puita on jätetty liikaa pystyyn eikä runkoja ole siirretty pinoihin.

Rantatörmä on punaisenaan puolukoita. Mökkiläinen poimii, minkä ehtii tietäen, ettei vaimo kuitenkaan jaksa kovin kauan olla metsässä. Vaimo mittaa järven rantoja sauvakävellen. Useaan otteeseen edestakaisin. Paikallaan seisominen on vaikeaa. Hänellä on digikamera ja kännykkä mukanaan. Tuon tuostakin vaimo pysähtyy ja ottaa kuvan, milloin sammaleen kauniista sävystä, milloin aaltojen rapauttamasta kivipinnasta. Maisemakuvia tulee otetuksi useampia, samasta marjapaikasta eri suuntiin.

Vaimon jalkoja alkaa väsyttää. Hän kävelee Exel-sauvoineen mökkiläisen luo, etsii hyvän kannon ja istuutuu. Hei, nyt kuuluu jo jotakin! "Ovat varmaankin metsurit tulleet töihin mäelle", sanoo vaimo, kun kuulee etäisen yhtäjaksoisen ikään kuin piipityksen tai ininän. Mökkiläinen ei kuule mitään, mutta hänen kuulonsa onkin hiukan heikompi kuin vaimon. "Nyt kuuluu katkonainen ääni, varmasti traktori tai moto peruuttaa." Mökkiläinen oikaisee selkänsä, yrittää kuunnella, mutta ei kuule mitään. Vaimo kuulee. "Onkohan kireä niska aiheuttamassa tinnitusta? En kai vaan ole sekoamassa, kun kuulen niin selvästi, vaikka mieheni ei kuule mitään?", miettii vaimo eikä virka mitään. Sitten hän säpsähtää. Alkaa kuulua puhetta ja aivan liian läheltä. Ääni sanoo: "Valitettavasti valitsemanne numero ei vastaa. Olkaa hyvä ja tarkistakaa numero…"

Vyölaukkuun sullottu kamera oli avannut kännykän lukituksen ja kännykkä oli itsekseen soittanut numeroon 0888888989889 6.9.2005 10:45:59. Vaimo huokaa helpotuksesta ja yhdessä mökkiläisen kanssa toteaa, että onneksi on dokumentti kännykän muistissa, niin ei jää mitään epäselväksi.