Kuusijuhla

Iltalypsyt on tehty ja hevonen saanut appeensa. Iltakahvitkin on jo juotu. Punainen villalankakerä pyörii pienen tuvan lattialla. Kissat katselevat kierähtelevää kerää, mutta antavat sen olla rauhassa. Siitä juoksee lanka äidin virkkuutyöhön. Huomenna on kuusijuhla ja liivihameeni helma on vielä aivan liian lyhyt. Sisko on saanut jo oman mekkonsa. Sen helmaa kiertää valkoinen lumihiutalerivi.

Aamu aukeaa tuttuine askareineen. Viilenneet huoneet vaativat heti hellaan valkean. Syyslukukauden viimeinen koulupäivä odottaa. Puen pässinpökkimät villasukat ja muut vermeet päälle ja hiihdän tuikitutun taipaleen kouluun. Illan kuusijuhlaa varten pitää vielä harjoitella. Yläluokka on koristeltu kuusella ja punaisesta ja vihreästä kreppipaperista tehdyillä joulukelloilla ja -nauhoilla. Vuoden lyhin päivä vaipuu hämäräksi nopeasti ja iltalypsyjen jälkeen koko kylä on kokoontuva yhteen.

Päivälläkin äiti juoksuttaa virkkuukoukkua minkä muilta töiltään ehtii, mutta mekon lumihiutaleet eivät valmistu. Ei se minua haittaa. Enemmän tuntuu äiti olevan harmissaan. Siskot ja veljet pestään, puetaan ja kammataan. Pappa valjastaa hevosen ja valmistaa reen. Juhlaan ei hiihdettäisi. Koko porukka sulloutuu ahtaaseen rekeen vällyjen alle. Siitä se juhlamieli alkaa, hevosajelusta kirpeässä pakkassäässä kulkusen kilistessä.

Koulun piha on täynnä hevospelejä. Autoja ei tuolloin juuri ollut. Riisumme ahtaassa veistoluokassa päällysvaatteet, kampaamme hiukset ja erkanen muusta perheestä. Isä ei kuusijuhlassa olekaan, koska hän on viikot töissä muualla. Pappa on paikalla. Yläluokan takaseinämälle on rustattu väliaikainen näyttämö jonkinlaisine esirippuineen. Esiinnyn tonttuleikissä ja sitten jossakin kuvaelmassa hiirenä. Jouluevankeliumin lukeminen on myös minun, ekaluokkalaisen, tehtävä. Olen varmaankin harjoitellut sitä paljon. Siinä tekstissä on niin paljon hankalasti lausuttavia sanoja ja teksti on kirjoitettu pienillä kirjaimilla. Muistan lukeneeni sen hiirenkorvalakki päässä. Kukaan ei huomaa ottaa päähinettä pois.

Vain omat ohjelmanumerot ja joulupukin käynti ovat jääneet mieleen. Pukki toi jokaiselle lapselle pienen joulupussin, joka muistini mukaan sisälsi piparkakun ja pullan. Todistuksetkin jaettiin. Ei ollut kiireen tuntua, ahdasta toki ja puheensorinaa, koska koko kylä oli paikalla yhtä aikaa. Kyläläiset lähettelivät toisilleen pikkuruisia joulukortteja näissä kuusijuhlissa. Sillä tavalla he säästivät postituskulut. Kotona sitten tarkkaan tutkittiin, kuka oli saanut ja millaisen kortin keneltäkin. Niistä tehtiin sitten omia johtopäätöksiä ihmissuhteista varsinkin hiukan vanhempana. Joulu kotona tuntui alkavan vasta koulun kuusijuhlan jälkeen. Oikeaksi jouluksi tuona viisikymmenluvun vuonna mekkoni helma ehti kuin ehtikin saada ne lumihiutaleensa.