perjantai 9. toukokuuta 2008
Vihertää vaikka vihloo
ei, en voi pysähtyä
sillä se tikari kaivertaa
sitä tuntuvammin
rampautunutta selkääni
ja sieluani
sanovat sisukkaaksi
tsemppaavat sanoilla
hyvillä neuvoilla
sattuvilla ja satuttavillakin
eivät he voi tietää
ei, eivät kaikki edes sietää
katsoa tai kuulla
mitä oikeasti kuuluu
tukiliivin vääntyilevien luiden alla
vieläkin sykähtelevälle
ikuisen lapsen sydämelleni
onneksi ovat nämä seinät
tuolinselät ja
hellankarmit lähellä
kun vihlaisu viettää liiaksi vasemmalle
hengitänhän minä
ja näen taas uuden kevään
____
Runotorstain 89. haaste.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Kivutonta (?) ja kivuliasta uuden kasvamista.
itsekin mietin, mahtaako maalauksen henkilöllä olla selkäkipuja. asento oli sellainen...
t. ruoho
Helanes,
Kivun kautta syntyy uutta.
Ruoho,
Joko äärimmäisen väsynyt tai kipeä selkä...
Kiitos kommentistasi!
Siis raskaana sittenkin, mutta kenelle? Metsänvartijallekko?
Lähetä kommentti