Äidin kädet
Hiljaisuus asuu tässä huoneessa.
Seison kutomallasi
riepumatolla kädet puuskassa
katsellen kättesi jälkiä.
Virkatut verhot,
suuret sänkypeitteet,
kirjotut kapat ja käspaikat,
ristipistoin piirretyt pöytäliinat,
lakanapitsirullat,
reikäiset revinnäistyöt,
nauravat nukkekullat
ja villasukkia vuori.
Olit kätevä käsistäsi,
oikea kädentaitaja.
Ja vuosikymmeniä sitten nuori.
Nyt katselen kättesi työn jälkiä.
En vieläkään käsitä.
Näen kätesi
enää vain
omissa käsissäni.
Seison kutomallasi
riepumatolla kädet puuskassa
katsellen kättesi jälkiä.
Virkatut verhot,
suuret sänkypeitteet,
kirjotut kapat ja käspaikat,
ristipistoin piirretyt pöytäliinat,
lakanapitsirullat,
reikäiset revinnäistyöt,
nauravat nukkekullat
ja villasukkia vuori.
Olit kätevä käsistäsi,
oikea kädentaitaja.
Ja vuosikymmeniä sitten nuori.
Nyt katselen kättesi työn jälkiä.
En vieläkään käsitä.
Näen kätesi
enää vain
omissa käsissäni.
------
Runotorstai täyttää tänään kaksi vuotta. Aiheena on 2.
6 kommenttia:
Kaunis runo. (Käsittää muuten juontuu sanasta käsi, samoin kuin käsitellä joka on konkreettisempaa.)
tuttuja ajatuksia, tosin ajattelen tässä äitini äitiä. kiitos tästä runosta :-)
ruoho
Ihana runo, tätä samaa olen itsekin ihmetellyt ja ajatellut. Käsien jälki jää elämään kauan jälkeemme, jääkö meistä yhtä paljon jälkiä kuin äideistämme, esi-äideistämme?
Kiitos kommenteistanne! Äidin kädet, äitien kädet. Ahkerat, taitavat, hellät, hoivaavat ja niin paljoon ehtivät, vaikka niitä on vain kaksi...
Nykyään dokumentoidaan niin paljon asioita, mutta formaatit muuntuvat myös vinhaa vauhtia, joten pahoin pelkään, että tänne jätetyt jäljet (äitienkin, joita meissä on paljon) kadonnevat...
Silti on hyvä tehdä se minkä kokee oikeaksi. Miettimättä asipiden pysyvyyttä. Luulee peikko.
Isopeikko,
Peikko on viisas.
Lähetä kommentti