Savuista

Korpikyliltä löytyy paljon hylättyjä savuja. Niistä on jouduttu muuttamaan työn ja työnhakijoiden kohtaantomistoiveissa sinne, missä ihmisten on asuttava limittäin ja päällekkäin. Ja syötävä E-lisäaineisia ruokia, koska osittainenkin omavaraisuus on taajamissa käynyt mahdottomaksi. Ostimme aikoinaan kesämökiksi rappiotilan. Ensimmäisinä kesinä pihaamme pölähti milloin minkäkinlainen porukka. Jotkut tulivat peräti taksilla. Autiotalojen pihapiirit siis katsotaan jokamiehen maaksi.

Ihminen on tunnetusti utelias. Järven toisella puolella yhtä korkealla mäellä on talviasuttu talo. Katselin ikkunasta järvelle. Reppuselkäinen mies nousi rantapolkua. Kaikenlaisiin yllätyskulkijoihin jo tottuneina emme suuresti ihmetelleet asiaa. Tulosuunta vain ihmetytti. Hän ei sentään kääntynyt kiireesti pois kuten monet autolla mäelle nousseet. Autot kääntyvät ärhäkästi ja jättävät vain savuvanan jälkeensä. Tämä rehti isäntä sanoi huomanneensa piipustamme nousevan savua ja päätti tulla tutustumaan. Savu siis kutsui luokseen, vaikka emme arvanneet hallitsevamme savumerkkejä.

Savu toisaalta kirvelee silmiä ja työntää pois luotaan kuten jokainen savusaunan omistanut tai tulipalon silminnäkijä tietää. Minäkin. Joskus sattuu ja tapahtuu: Viime viikolla kyökin palovaroitin alkoi ulvoa kuin sireeni. Tuli vain hiukan savua sisään, kun viritin hellan uuniin tulta. Yritin kepillä toppuuttaa varoitinta, mutta se vain jatkoi ulvontaansa. Normaalioloissa huonokuuloiselta vaikuttava mieheni säntäsi sisälle.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Minä vain yritän hellan uuniin tulta.. Kyllä tämä tästä. Toisit edes kuivempia klapeja.

Ei sitä sillä lailla saa tällä kelillä vetämään. Mikset ottanut tohoa?

Vasta hiljan savustimme koko talon. Talven jäljeltä ja sateisina kesinä hormit ovat aina kylmänkosteat ja narraavat toisaikaisia tulentekijöitä. Tuli ensin ikään kuin ottautuu tuohisiin ja paperisuikaleisiin. Mutta mitä vielä. Selkäsi kun käännät, savukin kääntää suuntansa. Jos siinä vaiheessa erehtyy avaamaan tuhkaluukut, saa silmänräpäyksessä mustat noet silmilleen, hellaneduspellille ja pitkin lattiaa. Hetkessä huusholli muistuttaa savutupaa. On laskeuduttava kontalleen ja pidätettävä hengitystä samalla, kun yrittää kiirehtiä avaamaan ikkunoita. Jos vaikka läpiveto auttaisi. Ei auta. Piipun kylmä ilmapatsas on savua voimakkaampi syöksyvirtaus. Musta noki nuolee ahnaasti uunin kylkiä ja savun haju takertuu tiukasti vaatteisiin ja hiuksiin. Musta noki laskeutuu hiljalleen kaikille pinnoille. No, tulipa siivottua perusteellisemmin kuin olimme ajatelleet.

Yleensä ei kannata juuri minkään asian kanssa turhaan tohottaa, mutta kevään ensimmäisten tulien teko on tohottamisen väärti. Tuhkaluukut auki ja tuli tohoon ja siitä vain tohottamaan lämpöä hormiin. Ja pian savu alkaa vetäytyä oikeaan suuntaan. Ulos- ja ylöspäin. Mikä ihana veto ja humina! Pitää oikein mennä ulos ihailemaan, miten kauniina kiehkuroina savu nousee kahdesta piipusta ja vilkaista samalla vastarannalle, josko sielläkin savu vielä nousisi.

-----

Pakinaperjantain haastesanasta savu.