Ah, autuutta!

Sennillä on jotenkin levoton olo. Selkää juilii kuten tavallista. Olisi kuitenkin aika uusia vaatevarastoja. Jo juhannuksen jälkeisenä päivänä telkkarissa sanottiin alennusmyyntien alkaneen. Tietenkin vanhoja vaatteita pitäisi laittaa ensin pois, kun vain jaksaisi. Tämä vaateasia mielessään hän päättää katsella joitakin mainoksia. Itse asiassa niiltä ei voi välttyä, koska lehtien asia-artikkelit litistyvät olemattomiin kirkuvien ALE-mainoksien välissä. Isolla fontilla painetut ALE-prosentit pakottavat heikommatkin silmän verkkokalvon tapit aktivoitumaan. Nämähän näkee lukea ilman lukulaseja, Senni ilahtuu hetkeksi.

Osta nyt, maksa marraskuussa! Suu auki. DNA tarjoaa kahvia ja pullaa koko avajaisviikon ajan. Tuotteita rajoitettu erä vain nopeimmille! Valitse kolme, maksa kaksi! Shokkihintaan! Lomalukemista pikkurahalla! Tule heti! Tervetuloa koko perhe! Linssien ostajalle kehykset yhdellä eurolla! Aloita kuntoilu nyt! Harjoittele heinäkuu ilmaiseksi! Lomakriisit ruuhkauttavat perheasiain neuvottelukeskuksen. Ale Pupi. Sporttia screeniltä yötäpäivää! Ilmainen WLAN-netti! Autonvahauskone! Digiboksi! Taulu-tv! Navigaattori! Boxi-ale! Hyötykasvikuivuri! Digitaalinen alkoholimittari! Akkuruuvinväännin! Höyrymoppi!

Senniä alkaa huimata. Oikeastaan päässä alkaa höyrytä. Ei kai tuonne tarvitse lähteä? Samalla kun yhteiskunta supistaa ja ulkoistaa toimintojaan, liikekeskuksista on tullut mitä vaikuttavampia temppeleitä. Lasiset liukuovet imevät peilisalimaisiin katedraalienkorkuisiin sisuksiinsa kansaa jatkuvalla syötöllä. Sunnuntaisinkin soppaillaan. Joillakin on rukousnauhaa muistuttava ostoslista mukanaan, useimmilla ei. Jälkimmäiset antavat vapaan hengen kuljettaa ja johdattaa sopiviin heräteostoksiin.

Euforistisen valaistuneina ja kassit väärällään halvalla hankittuja tavaroita kotiin roudatessaan monet ns. markkinoiden uhrit huomaavat tulleensa petetyiksi.Tuli taas hankittua tarpeetonta, turhaa, vääränväristä. Alehuumattua ei katumus pelasta. Aletuotteita ei vaihdeta. Jumalainen heinäkuu! Ostosparatiisit! Tavarataivaat vai helvetin esikartanot? Enköhän selviä vielä noilla vanhoilla vetimillä, tuumaa Senni ja taittelee lehden biojätepussiksi.

Senni on huomannut, että Radio Ykkösessä tarjotaan heinäkuussa monenlaista näkövinkkeliä kirkkoon ja jumalaan. Tämä erilainen Jumalainen heinäkuu on alkanut kuulua puhe- ja musiikkiohjelmissa, kuunnelmissa ja dokumenteissa. Tiedettä, taidetta, virsiä, keskusteluohjelmia, haastatteluja. Yhteensä 160 tuntia ohjelmaa lähetetään neljän viikon ajan tabuttomasti, mitä se sitten tarkoittaneekaan. On hän kuunnellutkin jotakin. Kaikkea hän ei ole ymmärtänyt.

Maanantaina hän sen sijaan avasi Suviseuraradion ja kuunteli muutaman tunnin hiljaa rauhallista, dogmatisoimatonta tavallisen ihmisen puhetta tavallisille ihmisille. Tavallisista asioista, elämästä, perheestä, työstä ja arjessa jaksamisesta. Selvää suomea selvästi artikuloituna. Sydämen puhetta sydämelle. Perille meni. Tuli lapsuuskesät mieleen. Sunnuntait, jolloin puettiin parempaa päälle. Käytiin pyhäkoulussa. Kuunneltiin jumalanpalvelus radiosta. Herätysliikkeiden kesäjuhlien puheita.

Tänäkin viikonvaihteena ollaan uskon ytimessä. Tienvarsi-ilmoittelua lukuun ottamatta mitään räikeän kirkuvia mainosbannereita ei näy. Kansaa ei houkutella suurilla mainoskampanjoilla eikä alennuksilla, koska tarjottava elämän leipä ja virvoittava vesi ovat ilmaisia. Jos karismaattiset puhujat saavat kuulijan tuhlaajapojan paikalle, seurauksena on yleensä ilo ja rauha. Ja palautusoikeus on aina voimassa. Olisikohan siellä helpompi olla?

-----

Kirjoitettu Pakinaperjantain aiheen Ah autuutta inspiroimana.