Se oli tarkoituskin

On täydellinen elokuun aamu. Varhainen lintu se madon nappaa, tuumaa Malviina ja pukee yöasunsa päälle muinoin Rautavaaran lentokeskuksesta ostamansa Jukolan viestin tuulipuvun. Lahkeiden saumat ovat hiukan rispaantuneet, mutta muutoin alkuaankin kaksi numeroa liian iso asu on helppo pukea ja riisua äkkilähtöihin. Nyt on sellainen. Aurinko ei ole vielä noussut. Rouva aikoo ehtiä kuvata sen. Kuvaus onnistuu. Nyt hänellä on noin sadas erilainen auringonnousukuva kotirannasta. Takaisin kääntyessään rouva kompastuu omiin jalkoihinsa ja löytää itsensä polvillaan aamukasteisesta ruohikosta. Ei tule vahinko kello kaulassa.

Iltapäivällä Malviinalla on asentohoito kaupungilla. Kymmeniä diagnooseja on annettu, mutta selän kierouteen ei ole keksitty juuri parempaa syytä kuin hämäläistytön salakavala savolaistuminen. Hoitoja on kuitenkin käytävä etsimässä. Malviina on oppinut valitsemaan terapeuttinsa heimotaustan mukaan. Ei enää ensimmäistäkään savolaista. Itse asiassa hän on jo salaa mielessään ajatellut muuttoa suorapuheisten Pohjanmaalle. Jos selkä vaikka suoristuisi muuton myötä.

Reilu tunti ennen hoitoaikaa Malviina muistaa, että valokuvaamosta voisi käydä tilaamassa toukokuussa otetut kuvat. Hän sieppaa vedokset mukaansa ja ajaa kaupunkiin. Studion ovella sujuvasti alkanut päivä tuntuu toppaavan tykkänään. Liike on suljettu maanantaisin. Miten shoppailua inhoava rouva kuluttaisi ylimääräisen tunnin kaupungilla? Liikennevalojen vaihtumista odottaessaan hän tietää, mitä tekisi.

Ensin hän pistäytyy läheisessä antikvariaatissa kysymässä erästä etsimäänsä romaania. Ei löydy. Seuraava kohde on melkein vieressä sijaitseva Syöpäyhdistyksen kirppari. Eikö mitä? Ovessa on lappu, että kirppari avataan vasta viikon kuluttua. Ei siis sinnekään. Malviina istuu autoonsa hetkeksi harkitsemaan seuraavaa kohdetta. Äkkiseltään hän voisi pistäytyä lähellä asuvan tuttavan luona. Kierrettyään korttelin ja havaittuaan, ettei kyllin lähellä ole parkkipaikkaa, Malviina tajuaa, ettei siitäkään tule nyt mitään. Aika ei enää riitä.

Hän päättää mennä terapeutille hiukan etuajassa. Oven kolahtaessa terapeutti rientää heti kysymään, oliko Malviina saanut hänen tunti sitten lähettämänsä tekstiviestin. Aikataulu on nimittäin reilun vartin myöhässä. Ei ollut tekstari tullut perille, koska terapeutti oli näppäillyt Malviinan kännykkänumeroon yhden viitosen liikaa. Eli olisi sitä aikaa ehkä ollutkin. Odotushuoneen epämukavalla tuolilla ei voi istua. Malviina kapuaa rakennuksen kolmanteen kerrokseen katsomaan, onko hänen tuttavansa työpaikallaan. Siellä saattaisi saada kupin kahvia. Ei ollut hänkään paikalla.

Malviina päättää mennä loppuajaksi istumaan autoonsa, ottaa sen ison valkoisen valokuvavedoskuoren käteensä ja alkaa tarkistaa, mitä kuvia hän on miehensä kanssa valinnut teetettäviksi. Jotenkin tänä täydellisenä päivänä mikään varsinkaan Malviinan omista kuvista ei ole onnistunut. Onneksi se liike ei ollutkaan auki. Olisi tullut tilatuksi ihan väärät kuvat…

Kaupunkireissulta palattuaan Malviina aikoo heti kirjata kalenteriin seuraavan hoitoajan, mutta terapeutti on unohtanut kirjoittaa sen korttiin. Ei hätä ole tämänkään näköinen. Rouva muistaa sen ulkoa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

----

Pakinaperjantaille aiheesta Täydellisyys