Toivon näkökulma

Toivo Vinkkeli asuu vaimonsa Lempin kanssa tilavahkoa kolmiota eräässä entisessä kauppalassa. Vanhankeltaiseksi maalattu rapattu kivitalo on kolmekerroksinen. Siinä ei ole hissiä. He ihastuivat asuntoon ja ajattelivat hissittömyyttä hyötyliikunnan kannalta. Pariskunta on eläkkeellä, mutta kuitenkin vielä suhteellisen hyvässä kunnossa. Ja hissien rakentamiseen vanhoihin taloihin saa avustusta. Kyllä se sinne aikanaan tulee, he uskovat. Onneksi on tuuletusparveke portaikossa.

He asuvat pytingin ylimmässä kerroksessa, itse asiassa vintillä, koska talon ullakkokerros on saneerattu asumiskäyttöön. Vanha ruosteenpunainen peltikattokin on uusittu. Samalla lisättiin räystäysiin pituutta. Joku insinööri oli keksinyt, että lumet eivät pudotessaan kasautuisi aivan seinustalle eivätkä näin aiheuttaisi nykyään niin yleistä salakavalaa ylöshiipivää kosteusvauriota. Siinä hötäkässä ei tullut kenenkään mieleen, miten pitkät räystäät vievät valon ja näkyvyyden ylimmän kerroksen asunnoista. Kaikenlaisia arkkitehteja. Pillilupiaskin kanteenko ne vieläkin suunnitelmansa piirtävät?

Hienot ovat parketit ja kaakelit kiiltelevät niin kylppärissä kuin keittiössäkin, mutta vain keinovalossa. Vaikka verhoja on aseteltu vain nimeksi, ei päivä sisään paista eikä kuukaan kumota. Niska jäykkänä Toivo yrittää tirkistellä ulos ja ylös taivaalle, että näkisi edes, sataako vai paistaako. Ei näy. Muuta kuin pikkuruisen pihan toisella puolella punatiilinen seinä ikkunoineen, jokunen puunoksa siinä edessä. Silmät sikkarallaan Toivo yrittää tummaa seinämää vasten ottaa säästä selvän. Sehän on jo monesti nähty, että radion ja television säätiedotuksiin ei voi luottaa kuin kehäkolmosen sisällä. Kyllä varminta on avata ikkuna ja työntää kätensä ulos. Mutta kun ei riitä kädessä pituus. Eikä jaksaisi alvariinsa ravata portaita alas ja ulos vain tarkistaakseen, mitkä vetimet nyt pitäisi pukea päälle.

Toivo ja Lempi ovat vasta tänä talvena muuttaneet uuteen osakkeeseensa, joten pakkasmittarikin on hankkimatta. Mutta varainsiirtovero, vai mikä se nyt onkaan, on kuitenkin maksettu ja yleensäkin isosti uudesti kodista. Miten sitä ei asuntoa hankkiessa hoksaakaan ottaa kaikkea huomioon. Hekin katselivat pistokkeet, komerot, laatikostojen liukuvuudet, kaakelien saumat ja listat kyllä ihan tarkkaan, mutta esittely ja asunnon hankinta tapahtui talvella, kaamosaikaan. Kirkkaat valot olivat päällä joka huoneessa.

Vasta luonnon valon voittaessa Toivo on tajunnut, miten kapea suikale ulkomaailmaa on heille enää sisällä tarjolla. On kiivettävä keittiöjakkaralle ja niska jupassa alaviistoon tirkisteltävä, jotta näkisi, minkä sortin kuteissa muut ulkona liikkuvat ovat. Asioilla on kuitenkin puolensa. Toivon ojentajalihakset ovat huomattavasti vahvistuneet tästä päivittäin muutamia kertoja toistuvasta liikesarjasta, vaikka hän on välttänytkin portaiden turhaa kuluttamista.