Hengitys huuruaa. Kasvojen suojaksi kiedottu paksu villainen liina kuuraantuu hetkessä. Matkaa Talbot Horizontille ei ole kuin parikymmentä metriä, mutta lähes 35 asteen paukkupakkanen pureutuu heti vaatteiden läpi. Auto on tietenkin sähkötolpassa kiinni. Siis moottori lähtee käyntiin, ehdin ajatella kantaessani painavaa salkkua vasemmalla olallani ja pidellen huolellisesti lämmitystolpan avainta valmiina oikeassa rukkaskädessä. Peite pois auton päältä ensin. Se on kuin peltiä eikä tahdo taipua takakonttiin. Juoksutan sen verannalle. En enää tunne pakkasta niin kovana. Kaikkeen tottuu.
Irrotan johdon, istumme hyiseen autoon kahden työtoverini kanssa ja hetkessä kaikki lasit ovat umpihuurussa. Yritän käynnistää. Kerran, kaksi, kolme. Bensallahan tämä käyntiin lähtee ja kulkee sitten halvalla petrolilla. Edullinen käytössä. Totean, ettei moottori olekaan lämmin, koska kaikkien autojen yhtäaikainen lämmittäminen on laukaissut virran pois päältä.
- Pitäisköhän ottaa taksi?
- Mitä se kello näyttää?
- Kohta on kiire!
- Tämä on kyllä force majeure!
Vielä yksi yritys. Sitkeä kulkuneuvoni ei petä, vaan aluksi pari lupaavaa murahdusta antaen käynnistyy hitaasti, mutta varmasti vonkuen. Pakokaasu peittää koko tienoon. Auto lämpenee parhaiten, kun lähtee heti ajamaan, muistan kuulleeni. Alan lähteä liikkeelle ja varovasti peruutan pois autopaikalta. Lämpöpuhallin posottaa täysillä. Hengityksen kosteus huurruttaa lasit umpeen. En oikeastaan näe mihinkään suuntaan. Vieruskaveri pyyhkäisee tuulilasia rukkasellaan. Lasin sisäpintaankin alkaa muodostua jäätä.
Minä aistin ainoastaan ratin jähmeyden ja renkaiden muuttuneen muodon. Pehmeä elastinen pyöreys on tipotiessään. Klonks, klonks. Miseliinit tai nokialaiset tai goodyearit, mitkä lienevätkin, tuntuvat kantikkailta. Miten tämä auto nyt tällä tavalla? Moottoritielle laskeutuessakaan meno ei vielä tunnu tavanomaiselta. Mutta ennen puolimatkaa auto ja renkaat pelaavat jotenkuten. Perille pääsemme, mutta pakkasta on siellä vielä enemmän. Henkilöautoja ei autopaikoilla näy. Pakokaasua tupruttavista linja-autoista purkautuu kiireen vilkkaa sisälle juoksevia oppilaita.
- Höh? Olisiko sittenkin ollut viisaampaa ottaa valmiiksi lämmin taksi? Kun meitä olis ollut kolme maksajaakin.
Pakinaperjantaille aiheesta Elastisen kulmikas ympyrä.
8 kommenttia:
Pakkanen muodostaa tosiaan autojen renkaista kulmikkaita ympyröitä!
Hienosti oivallettu.
Autoista en ymmärrä mitään, enkä renkaistakaan, mutta hyvin tavoitin paukkupakkastunnelman jäätyneessä autossa. Taksi olisi voinut olla hyvä veto!
Leelia,
Sinullakin siis on kokemusta asiasta. Kiitos!
Allyalias,
Mutta kun ei pääkään oikein toimi tuollaisissa pakkotilanteissa. Kyllä sitä on nuorena ollut tyhmänrohkea. Enää ei tulisi mieleenkään moinen.
Luulin että petroliautot ovat mennen talven lumia. Saakos petroolia vielä jostain edullisesti?
Pakkasrenkaassa on kaksi kulmaa :)
Talvella autoilu on sitten jännää. Aina on jotain rapattavaa ja lämmitettävää. Samalla toivoo, että lähde nyt käytniin kone!
Isopeikko.
Tehdään nyt selväksi, että kirjoittajakin alkaa olla menneen talven lumia.
Olisiko ollut 80-luvulla. Aina piti olla tarkkana, mistä polttoainetta saa. Kolmea vakipaikoista (siis huoltoasemista) ei ole enää olemassakaan. :)
Eikös kaksi kulmaa ole jo kulmikas?
Hansu,
Paukkupakkasilla liian jännää, varsinkin korpitaipaleilla. Nykyään onneksi on nuo kännykät. Niillä voi soittaa apua.
Minua niin jännitti koko pakinan loppuun saakka semmonen asia, että etkö sie käyttänyt silloin ollennii alusvaatteita vaatteiden alla kun kirjotit: "...mutta lähes 35 asteen paukkupakkanen pureutuu heti vaatteiden läpi..."
Oh-show-tah hoi-ne-ne,
Yleensä aina. Mutta tuossa tilanteessa ei tarpeeksi ajatellen sitä vaihtoehtoa, että autokin olisi hyytynyt... :)
Lähetä kommentti