Kaksi joulua
Helvin isosisko Hilkka on syntymästään asti liikuntavammainen ja siksi hän joutui kouluun kauas Helsinkiin. Suurperhe asui syvällä korven komerossa pientilalla. Sähköjä ei vielä ollut eikä kärrytietä kummempaa tietäkään. Vanhemmat halusivat kouluttaa lapsiaan, koska eivät itse aikanaan olleet päässeet edes kansanopistoon. Kahdesta vaihtoehdosta he valitsivat mielestään sen paremman. Niinpä useita vuosia Hilkka-sisko toi aina joulun tullessaan. Samoin kesä kulki hänen matkatavaroissaan, koska hän pääsi käymään kotona vain lomilla. Onneksi tuohon aikaan lomat olivat pitempiä.
Lipeäkalat oli laitettu ajoissa likoamaan. Kinkku suolautui tiinussa. Piparikakkuja, ässiä ja joululeipää tehtiin. Rusinainen joulupulla leivottiin vasta viime tipassa, jotta se säilyi tuoreena. Sillä aikaa kun perheen äiti ahersi jouluvalmisteluissaan, lapsilla oli mielestään tärkeää tekemistä aina kun puunkannolta ja eläinten ruokkimiselta aikaa liikeni. Vanhemmilta sisaruksilta ja Helsingin koulusta oli tullut varma tieto siitä, että mitään joulupukkia ei ole olemassa. Senkin he tiesivät, että saisivat vain yhden lahjan jokainen.
Vähäinenkin epätietoisuus oli lapsille liikaa. He kolusivat komerot, vintin, aitat ja navetan yliset. Ja kyllä se lahjapiilo joka joulu löytyi ennen aattoa. Varovasti he tunnustelivat löytyneiden värikkäiden pakettien muotoja ja materiaaleja. Pehmeä vai kova, kulmikas vai pyöreä? Eivät olleet lahjat turhiin laatikoihin eikä käärepaperikerroksiin piilotettuja eikä kiiltävillä nauhoilla eikä ruusukkeilla koristeltuja. Piilolla piti käydä useita kertoja. Jos vaikka lahjamäärä kasvaisi.
Kyläkoulun kuusijuhla viritti varsinaiseen joulutunnelmaan. Helvi sai pukeutua uusiin tai Hilkka-siskolta perittyihin vaatteisiin ja punaiseen tonttulakkiin. Koululle mentiin reellä vällyjen alla. Pakkasessa reen jalakset naukuivat, puhelinlangat lauloivat ja kulkuset kilisivät. Jokunen tierakin saattoi irrota hevosen kavioista. Joskus vauhti oli niin kova, että reen takajalaksilla seissyt matkalainen putosi kyydistä. Jouluevankeliumi kuului ohjelmaan ja pakollinen satunäytelmä. Todistukset jaettiin kuusijuhlassa. Sen jälkeen joulupukki pistäytyi paikalla ja toi kontissaan pieniä lahjoja ja erikokoisia joulukortteja. Niiden myynnillä jotkut koululaiset olivat tienanneet taskurahoja itselleen.
Jouluksi siivottiin tavanomaista perusteellisemmin ja pirtinpöydän taakse seinälle kiinnitettiin nastoilla jouluaiheinen paperikuva. Kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin. Varsinaisen juhlan tunnun tupaan toi vasta viiltävän valkoinen pöytäliina, joka levitettiin tuvan pöydälle ainoastaan jouluna ja juhannuksena. Sen päälle aseteltiin joulukellokoristeinen kaitaliina ja kolmihaarainen musta kynttiläjalka valkoisine kynttilöineen. Samalla leivinuunista levittyi jo imelletyn perunalaatikon herkullinen tuoksu.
Helvin tehtävä oli kattaa pöytä ja pyörittää kahdella puulusikalla voi pyöreiksi palloiksi. Se ei ollut helppoa. Iltapäivällä saunottiin. Aattoateriaan kuuluivat joka vuosi samat antimet: kinkku, joulusilli, rosolli, imelletty perunalaatikko, porkkanalaatikko ja lanttulaatikko. Jälkiruokana oli riisipuuro sekahedelmäsopan kera. Lipeäkala valkokastikkeineen kuului joulupäivään. Helvi ei siitä pitänyt. Söi kuitenkin vähäsen.
Astioiden tiskauksen aikana Paavo lähti ruokkimaan hevosta ja, kas kummaa, juuri sillä aikaa se joulupukki aina poikkesi. Jokainen sai yhden lahjan ja kauniin paperipussin, jonka sisältä löytyi omena, piparkakku ja joulupulla. Karamellit, Fazerin kissakarkit olivat kuusen koristeena muutaman päivän ennen kuin niistä sai nauttia. Myöhemmin illalla juotiin joulukahvit.
_______
Kaksikymmentä vuotta sitten Helvi makasi sairaana yläkerran makuuhuoneessa kattoa ja takapihan koivun latvaa katsellen. Näki sen lehtien muuttuvan keltaisiksi ja putoavan. Muutama lehti sinnitteli yli talven kuin toivoa antaen. Tuntui, ettei joulu sinä vuonna tulisi lainkaan. Sairauden ja hoitojen väsyttämät aivot ahkeroivat kuten aina. Pitäisi lähettää joulukortit, leipoa piparkakut ja tortut. Komerot ja koko asunto huusivat siivoojaa ja järjestelijää. Ja hyvänen aika, lahjat lapsille! Ei jaksa, ei pysty. Miten loihditaan lapsille joulu?
Hermanni, Helvin mies, tutki ilmaislehdistä eri järjestöjen myyjäisilmoituksia. Tarjolla oli kaikkea jouluruokaa laatikoista suutarinloheen, tortuista Paraisten pipareihin. Taatelikakkujakin oli tarjolla kohtuuhintaan. Ei heiltä tulisi mitään puuttumaan, vaikka Helvi olikin jaksamaton sairauslomalainen. Hermanni ja lapset siivoaisivat, Helvi vain neuvoisi, miten se perinteinen hämäläinen imelletty perunalaatikko valmistetaan. Muut laatikot voisi hyvin ostaa, mutta perunalaatikko tehtäisiin itse kuten aina ennenkin. Rutiinit kannattelevat.
Sinä vuonna joulukortit saivat jäädä lähettämättä. Siitä huolimatta joulupostia tuli maailman ääristä asti. Helvin äkillinen sairastuminen oli koskettanut ystäviä lähellä ja kaukana. Koko perhe oli ollut jo puoli vuotta heidän ajatuksissaan ja rukouksissaan. Kuusijuhlaan ei Helvi sinä vuonna päässyt. Ja joulu tuli tekemättä mitään, lahjana. Konkreettisin merkki huolenpidosta oli kotiin kannettu joulukinkku. Työtoverit olivat keränneet keskuudestaan rahat kinkun ostoon ja läheisin heistä toimitti sen Helvin kotiin henkilökohtaisesti. Samalla reissulla hän leipoi perheelle pari pellillistä tuoreita sämpylöitä
Ennen aattoa koti oli siivottu, kuusi, jouluruuat ja tarvittavat lahjat hankittu. Kynttilät, joulunpunaiset tulppaanit, joulutähdet ja liikaakin tuoksuvat hyasintit loivat joulutunnelmaa. Suklaata oli monta sorttia, pähkinöitä, omenoita, herkkuja yllin kyllin. Tutut joululaulut herkistivät Helvin mielen kiitokseen joulusta, jota hän ei kesällä ollut uskaltanut toivoa enää näkevänsä. Mutta joulu tulikin tekemättä mitään ja parempana kuin koskaan.
Perhe vei Helvin käymään lapsuuskodissaan aistimassa sitä joulua, josta hän halusi jättää ainakin jonkin pienen palasen lapsilleen. Hiljaa sisimmässään hän rukoili, että saisi nähdä vielä lapsenlapsensakin. Matka oli raskas. Helville tuli huono olo ja hän lepäsi hetken kotikodin kamarin sängyllä. Peruukki luiskahti pois päästä. Hän kuuli kälynsä äänen särähtävän, kun tämä silitti Helvin hiuksetonta päätä ja sanoi hänen muistuttavan Hilkka-siskoaan. Oliko sillä kertaa Helvin vuoro tuoda joulu sinne korpeen?
