Kettusen pian eläköityvä pariskunta on jo pitkään etsinyt
itselleen uutta asuntoa, koska nykyinen koti on kolmikerroksinen
ahtaine portaikkoineen. Siivous on hankalaa ja vääjäämättömästi,
vaikkakin liian varhain, rapistuva terveys vaatii ajoissa siirtymään
helpompiin oloihin. Varsinkin alakertaan meneminen on hankalaa. He
ovat jo muutamia vuosia tutkineet ahkerasti paikallisia
asuntomarkkinoita ja gryndereiden viimeisen päälle sliipattuja
asuntoesitteitä. Osakkeiden pohjapiirustukset ja videoklipit ovat
tulleet tutuiksi. Videon oikein valituilla kuvakulmilla saa pienenkin
asunnon näyttämään tilavalta. Kahvikupposen ääressä he
vaihtavat ajatuksia tarjolla olevista kohteista.
- Tässä on liian paljon turhaa käytävätilaa. Olisi
kyllä hyvällä paikalla.
- Tästä taas puuttuu sauna. Ei muuten ole
parvekettakaan.
- Hei, tätä voisi käydä katsomassa. Katsopa hintaa!
- Tuossa nuo ovet kolajavat toisiinsa.
- Nuo ikkunat antavat väärään suuntaan, helteellä
varmaakin tukahduttavan kuuma asunto.
- Tästä talosta taas puuttuu hissi ja on hankalia
porrasnousuja.
- Katsopa tätä, nyt on myynnissä niitä saneerattuja
asuntoja, joista oli viime kuussa puhetta. Tässä on myös parveke.
Sehän vanhoista taloista yleensä puuttuu.
Siinäkö
se vihdoin on? He löytävät vanhan kivitalon ylimpään kerrokseen
remontoidun tilavan huoneiston saunoineen, vaate- ja
kodinhoitohuoneineen ja muine tarvittavine tiloineen. Kaikki näyttää
paperilla hyvältä. Ilmastointikin on varmasti kohdallaan, koska
asunto on uusi, vaikka rakennus on vuosisadan alusta. Rouva K.
kuvittelee jo mielessään kukkansa ja koriste-esineensä leveille
ikkunapenkeille ja verhot ja kalusteet korkeaan saliin. Vihdoinkin
olisi tilaa niin pitkälle pöydälle, ettei tarvitsisi pelata
jatkopalojen kanssa. Riittäisi tilaa myös komeron kätkössä kauan
olleelle perintöryijylle.
Kettuset lähtevät tohkeissaan asuntoesittelyyn. Kaupunginosa ja
talo eivät ole entuudestaan kovin tuttuja. Ympäristö on kuitenkin
rauhallinen, puistokin lähellä. Eihän järvenrantapihaa
keskustasta saa. He nousevat ylimpään kerrokseen uusitulla
hissillä. Kerroksissa vilahtelevat kauniisti entisöidyt
seinämaalaukset ja asuntojen sisäänkäynnit. Hyvältä näyttää.
Välittäjä on ovella odottamassa ja huikean avara uusittu tila
aukeaa kutsuvana isosta eteisaulasta. Keittiö ja pesutilat on
saneerattu hyvällä maulla. Ensivaikutelma kohteesta on kodikas. On
tilaa, avaruutta ja miellyttäviä yksityiskohtia. Keittiölaatikostot
liukuvat äänettömästi. Puuttuu vain pullantuoksu.
- Missä se kulmaparveke on? kysyy rouva K
- Tuollahan se. Mennään katsomaan.
- Voi ei, minua huimaa. Miksi en tajunnut, että
vanhoissa taloissa nämä parvekkeet ovat näitä ulosvedettyjä.
Olisit sanonut, turhaan tultiin taas. Ei minusta ole sinne menijäksi,
huokaa rouva K. ja kääntyy pettyneenä pois.
- Ei siis tämäkään...
Herra K. ymmärtää vaimonsa reaktion, koska hän ei itsekään pidä
korkeista paikoista. Kettuset luopuvat pari tuntia kestäneestä
unelmastaan, vilkaisevat vielä kerran kattamatonta parveketta,
kääntävät auton nokan kohti lähiötään ja ajatuksissaankin
palaavat lähtöruutuun. Vaitonaisina he astelevat tutun laatoituksen
kautta kotiovelle. Tuntuu tavanomaista paremmalta seistä jalat
tukevasti maassa ja katsoa pihakoivua alhaalta ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti