ei sipuleita tällä kertaa enää
siksi että olisit itkettänyt minua
vaan siksi kun sen yhden kerran
syksyllä yhdessä
kiersimme sipuleita
minun ja sinun sipulit
ne kaksi sipulia kopsahti yhteen
sinä sanoit että se tarkoittaa
että myös tulevana vuotena
teemme yhdessä samaa
niin sanoit
ja kahdeksan tuntia
ennen viimeistä sydämenlyöntiäsi
sanoit että aika käy pitkäksi
on sanoja jotka eivät unohdu koskaan
_____
Valokuvatorstain ja runotorstain 184. haaste.
Edit. 16.11.
Tämä kuva käynee myös Mustavalkomaanantain haasteeseen # 48: Muisto isästä.
10 kommenttia:
Oi...
Aivan varmasti jotkin sanat muistaa...
Todella kauniita sanoja ja muistoja....
Una,
Tunnesanat, ikiliimautuneet.
Irma,
Kiitos kommentistasi.
Muisto isästä, muisto yhteisestä työskentelystä.
Isä ja tytär, lähtemättömästi toisiinsa kiertyneet.
Ajattomuus lähtee siitä että aika on rajallinen. Se loppuu - ja jatkuu.
Kiitos kuvasta, kiitos runosta. Isää on ikävä. Isä on poissa. Isä on läsnä. Isää kiitän - elämä jatkuu.
Lastu,
Isä on vielä melkein kirjoittamaton luku. Kerällä, ei sentään sotkuisena vyyhtenä.
Tätä lukiessa kyyneleet vuotavat ilman sipuliakin!Liikuttava muisto isästä.
Niin arkinen askare ja siitä lähtevät muistot loppuelämäksi.
Mutta pienistä ne rakkaat muistot syntyvät, ei siinä suurta juhlaa tarvita. Elämä on siruista koottu ehjäksi.
Aika käy pitkäksi, kun lähellä on viimeinen päämäärä.
Koskettavaa ja kaunista.
Muistot kulkevat mukana varmaan joka kerran, kun sipulia kuorit. Ikävä isää...
Niinhän se on, että jotkut sanomiset vaan jäävät mieleen eivätkä unohdu koskaan. Ei unohdu isäkään.
Kiitos kommenteistanne,
Tapsu,
Arleena,
Pappilan mummo
ja
Pantteri.
Niin se menee. Arki on kauneinta.
Lähetä kommentti