Radiossa menossa oleva Eeva-Maija Haukisen lukema matkakuvaus Hevoskärryillä halki Suomen vuonna 1896 ja eilinen TV-ohjelma Omituiset länsimaiset ovat viimeksi avanneet korviani ja silmiäni. Toki huumorilla.
1800-luvun lopulla maatamme kiertäneet sisarukset ihmettelevät mm. kummallisia sänkyjämme, päästävedettäviä ja sivustavedettäviä matolaatikoita, jotka kuhisevat russakoita ja luteita. Kumpaankin lajiin lapsuudessa ja nuoruudessa läheistä tuttavuutta tehneenä en voinut sivuuttaa kuulemaani. Ihmettelivät sisarukset myös miksi rehellisiksi tunnetut suomalaiset yleensä lukitsevat asumuksiaan, koska avaimen löytää joka tapauksessa helposti kopeloimalla oven vuorilaudan alustaa.
Entä eilinen verraton ohjelma, jossa kaksi heimopäällikköä Papua-Uusi-Guineasta jatkoivat tutustumistaan Ranskaan? He kävivät mm. kirkoissa, metsästämässä ja Moulin Rougen kabareessa. Kierreltyään ja ihmeteltyään aikansa kirkkojen kultauksia, he tajusivat mihin länsimaiset ahnehtimansa kullan ovat tarvinneet. Miksi metsästämään lähdettiin suurella joukolla ja mekkalalla, oli myös käsittämätöntä. Kuin myös hinkumme nousta korkeille paikoille, josta sitten voi lasketella alas suksilla sujutellen.
Heidän kulttuurissaan miehet ja naiset asuvat eri taloissa ja komeisiin sulkiin saavat koskea vain miehet. Moulin Rougen kabareessa oltiin siis katsomassa isolla rahalla naisten sääriä. Miten naiset saivat koskea sulkiin ja kantaa mitä upeimpia sulkapäähineitä vähäistäkin vähäisemmissä vaatteentapaisissa? ihmettelivät heimopäälliköt.
Ai niin, se pamfletti! Poimin muutaman aina ajankohtaisen, siis tähän taantuma-aikaankin sopivan sananlaskun. Koeteltua viisautta?
***
- Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
- Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
- Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa.
- Ahne on hyvä ottaan mutta käs vapisee, jos antaa tarttis.
- Askel askeleelta portaita kiivetään.
- Ei kateen kontti ole koskaan täysi.
- Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan.
- Helposti saatu on helposti menetetty.
- Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostansakaan.
- Jokainen pisara muovaa kiveä.
- Jos mies muistaa maata, niin maa muistaa miestä.
- Kauppa se on, joka kannattaa.
- Kolme kertaa kun valehtelee, niin uskoo itsekin.
- Kuta koulu kovempi, sitä oppi selkiämpi.
- Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
- Toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä.
- Viedään kuin pässiä narussa.
- Älä laita kaikkia munia samaan koriin!
- ....
_____
Pakinaperjantain 123. haastesana on Pamfletti.
5 kommenttia:
Osuvia sanoja, taitavasti laskettelevia lauseita. Tässä oli hyvä näkökulma; ja katsetta myös oman kulttuurin ulkopuolelta :)
Nuo vanhanajan sananlaskut ovat ikivihreitä, aina ajankohtaisia.
Vaikka sitä sanotaankin, että
Totuuden puhujilla ei ole ystäviä
Niin tässä tapauksessa kyllä ystäviä löytyy (sananlaskuille siis)
Sananlaskuilla tosiaan on arvoa.
Listassasi oli pari minulle uutta, ja osuviahan ne kaikki olivat.
Terveellinen muistutus itsekullekkin tuo "jokainen kulttuurimme kutomia kummajaisia" onkin.
Onpas sinulla hieno blogi täällä . Kenelläkään en ole nähnyt tällaista ulkoasua .
Teksti hyvää , syvennyn tarkemmin vielä . Yritän liityä seuraajaksi , mutta minun mokkulani hidastelee , että en vielä onnistunut .
Kiitos , kun liityit minun lukijakseni . Tuntuu hyvältä .
Kutuharju,
Kaukaa näkeejoskus paremmin kuin läheltä.
Arleena,
Sananlaskuja käyttäen voisi saada jonkinmoisen dialogin aikaiseksi. :)
Rehellisuus maan perii. Onkohan tuo sananlasku enää toimiva?
Mk,
Niinpä. Jokaisella on omat rajoitteensa - johonkin suuntaan.
Kyllimarjaana,
Kiva kun kävit. Tämä pohja on tuolla vasemmassa yläkulmassa olevna linkin takana vapaasti käyttöön otettava. Minusta tämä on vanhanajan ruokahuone.
Hyvää pääsiäistä!
Lähetä kommentti