Lastenlasten ensi piirroksia katsellessa innolla tarkastellaan, mitä ihmisen osia niissä on. Yleensä pää on suhteettoman suuri, kädet saattavat alkaa korvien kohdalta ja pitkät jalat kaulasta. Jotakin tunnistettavaa heidän näkemyksissään on, esimerkiksi minulla kikkarahiukset ja vaarilla pystytukka. Heti tietää kenestä piirroksessa on kyse. Vihreät silmätkin!
Vuosien varttuessa lasten näkemys ihmisestä täydentyy kaikilla yksityiskohdilla napaa myöten. Neljävuotias saattaa osata piirtää jo siluetin. Piirrettyjen ihmishahmojen koosta voi päätellä tai olla päättelemättä jotakin vaikka perheen sisäisiä valtasuhteista. Oman kehon oikea hahmottaminen on tärkeää. Rajat löytyvät liikkeen kautta. Kolhujenkin.
Nyky-yhteiskunta palvoo kauneutta ja terveyttä. Minulle yritetään siukkaasti myydä aikakauslehtiä lupaamalla, että joka numerossa on ainakin 20 sivua molempia edellä mainittuja. En tartu enää bonussyötteihin. Keski-iän näennäiskiireessä näkemys omasta kehosta alkoi hämärtyä siinä määrin, että kehonkuva alkoi vääristyä. Luonnollinen tapa liikkua ja käyttää kehoaan peittyi opittujen virheellisten tottumusten alle. En ymmärtänyt liikkuvani väärällä tavalla, vaikka perässähiihtäjä tai-juoksija toistuvasti neuvoi kiertämään lantiota. Suututti. Enkö muka osaa?
Lopulta olin ihan hukassa ja ulkona omasta kehostani. Elämänkokoisen repun laskisin niin mielelläni vaikka maitolaiturille. Nyt en enää pane pahakseni, vaikka minua ohjataan hengittämään oikein. Kävelemään myös. Onhan tässä aikaa koko loppuelämä. Jos tässä prosessissa löytyisi nimettömälle ja näkymättömälle lapselle minussa nimikin. Pääsisin seuraavalle luokalle - ehdoitta.
____
Tarinamaanantain 63. sana-aihe on näkemys.
Pakinaperjantain 125. aihe on nimetön.
6 kommenttia:
Aivan oiwallinen näkemys sulla Liisa.
Lasten kohdalla näkemykset ovat aitoja ja niissä on keskitytty olennaiseen, ne ovat pelkistettyjä.
Aikuisena vaatii perusteluja toisen näkemykselle, varsinkin jos se koskee itseä. Myöhemmin tuleekin suvaitsevammaksi ja hyväksyy valikoiden muiden näkemykset tarpeellisiksi.
Lapsena ei ymmärrä sanontaa,
miten niin vanhana tulemme lapsiksi jälleen.
Harmaasusi,
Elämän kiertokoulu opettaa.
Arleena,
Totta. Lapset sattuvilla havainnoillaan ja osuvilla sutkauksillaan saavat aikuisen välillä sanattomaksi.
Una,
Ei niin. Missähän iässä se oikein tapahtuu? Saattaa olla, että itse kullakin meistä on oma aikataulu. :)
Näkemyksellisesti kirjoitettu. Ajatukset kypsyvät kun ne saavat tarpeeksi kauan muhia :)
Isopeikko,
Siksi emme välitäkään siitä, että vuodet tuntuvat vilistävän. :)
Lähetä kommentti