Anna Emilialla on kirjahyllyssä mustakantinen raamattu, jonka kanteen hänen nimensä on painettu kultakirjaimin. Lahjaksi saatu. On se läpi luettu. Alleviivattukin. Eniten ohuet lehdet ovat kipristyneet psalmien kohdalta. Niitä hän lohdukseen tavaili pian pari vuosikymmentä sitten taistellessaan sairauden kourissa. Oli jotakin mistä pitää kiinni, mihin tarttua kun tuntui, että matto ja maakin kiskaistiin jalkojen alta.
Nyt vuodenvaihteessa hän tutkii pitkästä aikaa vetoketjulla suljettavaa aarrettaan. Raamatun välissä on kirjeitä ja lappusia. Lattialle putoaa vanha postikortti, jonka on aikoinaan lähettänyt eräs ystävä Zagrebista. Postikortti kuvasi upeaa auringonlaskua meren rannalla ja alareunassa luki: Put your hand in the hand of the man who stilled the water.
Mieleen tulvahtaa muisto eräästä uudenvuodenyöstä keskussairaalassa. Kaupunki eli elämäänsä, sykkivää ja räiskähtelevää, sairaalahuoneet omaansa, hiljaista mutta täyttä. Viereisellä vuoteella kahden hengen huoneessa lepäili elämään väsynyt potilas. Hoitajien ja lääkärien toivottaessa hyvää uutta vuotta, hän toivoi, ettei siitä tulisi pitkä. Anna Emiliakaan ei voinut kovin hyvin, mutta mieli paloi kotiin puolison ja lasten luo. Hän ei ollut vielä luovuttanut. Syöpäosastolta kotiutetaan potilas vaikka yöllä, jos hän niin haluaa. Jos Luojan käsi myrskynkin tyynnytti, eikö hän kannattelisi yhtä väsynyttä maan matkalaista. Anna Emilia päätti nousta ja lähteä. Ja se yö oli kaunis.
-----
Tarinamaanantain aiheesta Kortti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti