Syntymätodistuksena minulla on tallessa kirje, jonka äitini on kirjoittanut isälleen pari kuukautta syntymäni jälkeen. Silloin ei vielä ollut puhelimia kovin taajaan eikä ilmoitusasioilla nykyisenlainen kiire. Yhtä aikaa kaikille kaikkialla. Kastetodistuksesta en tiedä. Valokuva on kumminkin ja sellaisesta kulmasta otettu, että kummitädin käsivarsilla voisi olla kuka tahansa. Kai se on autenttinen todistus kyseisestä tilaisuudesta, koska se on albumissani.
Koulutodistukset ovatkin sitten kaikki visusti tallessa, arvostelukirjoissa välitodistukset ja irrallisina lukukausitodistukset, huonompina ja parempina. Onneksi ne paranivat loppua kohden. Näin lakkiaispäivänä uutisia kuunnellessa, omat neljä laudaturiani eivät tunnu enää missään. Nyt niitä pitää olla kahdeksan, että pääsee uutisiin. Tai sitten väärä tieto sanomalehdessä ylioppilaaksi pääsystä, vaikka kurssit ovatkin vielä kesken.
Lukioaikana kävin rippikoulun. Nykyisin siitäkin annetaan todistus. Meille suurille ikäluokille riitti merkintä kirkonkirjoihin. Juhlatkin olivat, sekä rippijuhla että lakkiaiset, todella vaatimattomia nykyiseen runsauden juhlakulttuuriin verrattuna. Tosin muutama toisintoimiva nuori saattaa salata vanhemmiltaan lukion päättötodistuksen ja ylioppilastodistuksen saamisen säästyäkseen mahdottomalta juhlapyöritykseltä. Kaikki eivät mielellään esittele todistuksiaan koko suvulle ja tuttavapiirille.
Virkatodistus oli aikoinaan outo sana yhdeksänvuotiaalle. Minut lähetettiin hakemaan papinkirja oppikouluun pyrkimistä varten neljän kilometrin päässä olevalta metsäkämpältä. Rovasti oli luvannut tuoda sen tullessaan pitämään seuroja. Lähdin illansuussa sitä kirjaa noutamaan. Arkaillen astuin metsäkämpän pihapiiiriin ja vihdoin tukkijätkiä täynnä olevaan tupakalta haisevaan tupaan ja sain käteeni virkatodistuksen enkä mitään kirjaa. Ihmetytti se hiukan, vaikka en sitä paljon joutanut miettimään juostessani viilenevässä toukokuun illassa takaisin kotiin puhelinlankoja seuraten. Sosiaalilautakunnan antama varattomuustodistus toi vapaaoppilaspaikan vuosi toisensa perään. Pari tutkintotodistustakin löytyy, vesileimallisia ja erikoisesti taiteltuja.
Onpa noita todistuksia elämän aikana kasaantunut. Löytyy rokotustodistuksia, lainhuudatustodistuksia, henkilöllisyystodistuksia, vihkitodistus, lasten syntymä- ja kastetodistukset, todistuksia lukuisille kursseille osallistumisesta, puhumattakaan mapillisesta työtodistuksia. Mitäpä niitä kaikkia edes tointaa etsiä muistin komeroista? Läärintodistuksia ei ainakaan. Lähiapteekkiin ei tarvitse enää näyttää edes KELA-korttia, joka on käypä henkilöllisyystodistus. Kai minä näilläkin jo olen vielä todistettavasti olemassa.
M.O.T.
-----
Pakinaperjantai/31. aihe Todistus
7 kommenttia:
Jos tämä ei vastannut haasteeseen, niin ei sitten mikään!!! Ajatella, kuinka monenlaisia todistuksia sitä onkaan. Ei kyllä ihan suoralta kädeltä olisi muistanut noista puoliakaan omasta päästä.
Nämä tulivat omasta päästä. Ajattelin vilkaista arkistojakin, mutta olisi tullut liian pitkä kirjoitus.
Tätäkin voi moittia tuon yhden sanan jankkaamisesta. :)
Mikä oli todistettava :) Nykyään todistuksia saa tilata ihan minkälaisia vaan ja ihan internetin kautta, huomiota herättämättä :)
Isopeikko,
Ovat vielä aitoja aidomman näköisiä. Oletan. Ne vain tilaamalla saadut todistukset.
Todistettavasti omaat kasan erilaisia todistuksia. Onhan niitä jos minkälaisia, osa tarpellisia, osa ei. Kaikki varmasti kuitenkin kannattaa säilyttää tallessa.
Tiedonvälitys taisi elää kiiruhda hitaasti -vaihetta syntymäsi aikoihin ;) Nykyään tieto lapsen syntymästä leviää kerralla laajalle piirille, kun kännykän napin painaja lähettää ryhmäviestinsä.
Mukavaa, kun olet todistettavasti olemassa ;)
Hansu,
Nykyään nuorilla on todistuksia entistä enemmän. Kurssimuotoiset lukiot, esim., aiheuttavat sen.
Paju,
Ja ne viestit tulevat peräti kuvalla varustettuina. Kirj. nimimerkki: Kokemusta on.
Lähetä kommentti