Tätä hain, mitä sain?

Tasan vuosi sitten kirjoitin seuraavaa:

Sää

Koko Suomen taas kerran yllättänyt lumipeite paksuuntuu edelleen. Siperialaistyylinen viima nietostaa lunta ihmisen kannalta vääriin paikkoihin. Aurauskalusto saa kerrankin olla tuottavassa työssä ympärivuorokautisesti. Ei kirsku hiekka eikä sepeli kuten useina vähälumisina talvia aura-autojen jyrsiessä pari kertaa viikossa melkein lumetonta maata. Netin sääsivutkin tukkeutuvat lumeen. Sammakko tietää.

Juhannukseen mennessä lumi sulaa ja jäät lähtevät eteläisemmässä Suomessa. Kesällä saattaa olla kuusikymmentä celsiusastetta lämpimämpää kuin talvella. Syksyn ruska ehtii ennen ensilunta. Marraskuussa lumitykit aloittavat joka tapauksessa kuumeisen tykityksensä hiihtokeskuksissa, koska lumille on päästävä silloin kun ihminen päättää.

Vaalit 

Kansa seuraa alkuvuoden vaaligallupeja ja pörssikursseja nenä netissä kiinni. Postistaan luopuvat kansanedustajat etsiskelevät uutta työtä. Jatkoon haluavat vaalirumbaavat vankistamalla omaa brändiään. Pään on pysyttävä pinnalla ja äänen kuuluvilla 24/7 ja fotoshopattujen kuvien näkyvissä mieluusti joka viestimessä. Vaalikoneet surraavat kysellessään, onko alamainen täysin samaa, melkein samaa, hiukan eri tai täysin eri mieltä vai onko yleensä mitään mieltä mistään.

Ehdokkaiden aikaa kuluu omilla YouTube-kanavilla, skypessä, mesessä tai chatissä. Blogeja syntyy ja sammuu. Facebook-kaverikutsuja satelee. Twitter visertää. Tupaillat ja torikokoukset muuttuvat somettamiseen, koska sitä vartenhan löytyy laajaa valokaapelikaistaa tuhansia kilometrejä. Naamakirjaan ilmestyy useita profiileja samoille ehdokkaille. Tuolloin näkyvyys on suurempi, tosin vain naamakirjalaisille. Vaaleissa ei sitten kuitenkaan juuri mikään muutu.

Palvelut

Muussakin asioinnissa kaikki kynnelle kykenevät pakotetaan verkkoon ja hoitamaan ennen kasvokkain saadut palvelut itse. Postitoimistot ja kyläkoulut vähenevät. Peeceet väistyvät ja kännyköillä surffaillaan, ostetaan tavarat, matkat, liput, autonpesut, cocacolat, lainataan rahat. Toisaalta kännykät pienenevät, toisaalta kasvavat kokoa. Kirjan kokoisen laitteen käyttö puhelimena vaatii aluksi totuttelua sekä soittajalta että katsojalta. Käteinen raha ei enää kelpaa joka paikassa. Se on vähintäänkin pestävä ennen käyttöä.

Vaaditaan taitoa näprätä ja alituisesti päivittää ja siinä sivussa päivitellä, ellei peräti sadatella, kaatuilevia alati uusiutuvia teknologiainnovaatioita kuten digitelevisioita, teräväpiirtotelevisioita, ipadeja, navigaattoreita, tabletteja. Onhan se globaali uutinen, jos tietyn puhelimeksi tarkoitetun laitteen toimimattomuuden vuoksi ei herää ajoissa töihin tai matkalle.

Elämän- ja tavaranhallinta

Kiire ja kulutus lisääntyvät. Paperin, maamme talouden entisen kivijalan, kulutus sekä kasvaa että vähenee. Paikallinen päivälehti esimerkiksi aloitti paperin säästämisen ostamalla vain toispuolisesti pintakäsiteltyä painopaperia. Lehti kääntää sivut itsekseen rullalle välittömästi, kun sen avaa aamukahvipöydässä. Ennustan, että tämä toimenpide nopeuttaa lehden muuttumista elektroniseksi.

Suomalainen kotidatan vakuutusinnovaatio myydään hyvällä hinnalla maailmalle. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse enää ottaa varmuuskopioita tiedostoistaan. Minullakin on niin kiire, etten ehdi kirjautua edes nettipankkiin maksamaan laskujani. Aika ei vähene, mutta kiire lisääntyy. Niinpä kansalaisilla oletetaan olevan aikaa vaikka kuinka, koska melkein jokaisen kaupasta ostettavan tuotteen kylkeen ja televisiouutisen loppuun liitetään vähintään yksi www-mantra.

Kuinka moni kiirehtii heti nettiin tutkimaan taustoja, mahdollisesti kommentoimaan ja tykkäämään, jota voisi välistä kyttäämiseksikin luulla. Ne jotka ovat koko ajan online, langoilla joita ei enää juuri näy missään. Yleensä siis langattomalla. Moni kuitenkin edelleenkin tulostaa salaa tärkeimmät asiakirjansa, koska kotivakuutustenkaan korvausasioissa ei aina päästä yhteisymmärrykseen.

Osa kansasta uusii taas tänäkin vuonna olohuoneensa kaluston ja vaatevarastonsa, osa kiipeää vintille etsimään sinne mahdollisesti unohtuneita 60-luvun kalusteita ja vaatteita. Tai pärjää ilman niitäkin. Kirpputorihinnat noussevat korkeammiksi kuin globaalijättitavarataloketjujen hinnat. Vintage, vihreys ja luomu muuttuvat luksukseksi ja siitähän on aina haluttu maksaa. Aikakauslehtien tilaajilleen tarjoamat tilaajalahjat kallistuvat edelleen. Jo alkuvuodesta näkyy saavan naistenlehden viideksi kuukaudeksi alle 50 eurolla ja samalla lahjaksi 137 euroa maksavan hopeisen kaulakorun.

Hohhoijaa. Siinäpä aluksi. Palataan asiaan vaikka vaalien jälkeen...

Ja mitä sain:


Sää

Uusi kesä tuli odotettua aiemmin, mutta kasapaikoista lumi ei sulanut juhannukseksikaan. Kuva on otettu kesäkuun 25. päivänä. Eivätkä nämä olleet Puijon monttuun sahajauhojen alle säilöttyjä maksullisen ensilumiladun lumia. Ihan vain kävelymatkan päässä tästä. Saimme vaihtelevia kesäsäitä. Parhaiten on mieleeni jäänyt heinäkuuun lopun valtaisa ukkoskuuro kesken pihajuhlien ja elokuun alun hautova helle Luhangan kirkonmäellä.

Vaalit

Tuli iso jytky. Tuli muutos vai tuliko? Paljon puhetta sixpackistä, vakuuksista, vastuullisuudesta, vihapuheista, Euroopan ja euron vakauttamisesta, Kreikasta, Espanjasta, Portugalista, Italiasta, lamasta, taantumasta, uhkista, peloista, yhteisvastuullisuudesta, vastuuttomuudesta, syrjäytyneistä, suvaitsemattomien suvaitsemisesta, hyvinvoinnista, pahoinvoinnista, tehostamisesta (=leikkauksista), kuntien pakkoliitoksista, Talvivaarasta.

Tänään on ripustettu presidenttiehdokkaiden kuvat ulkomainospaikoille. Miksiköhän niitä tarvitaan nykyaikana, varsinkin kun niitä ei saa asettaa siten, että ne pääsevät vaikuttamaan ihmisten äänestyspäätöksiin. Minä luulin, että niitä liimaillaan näkyviin juuri siksi. Facet, twitterit, chatit ja meset ovat saaneet rinnalleen Kuukkeli plussan. Pitääpä käydä vilkaisemassa, näkyykö kukaan heistä siellä.

Palvelut

Tietovuotoja en osannut ennustaa. Enkä arvannut, että mielestäni keskeneräisten ohjelmistojen ja suojausten aikana terveystietommekin ovat nyt siellä jossakin missä ne nyt sitten ovatkaan ykkösinä ja nollina.

Elämän- ja tavaranhallinta

Sain aika paljon mitä hain  noin yleisellä tasolla. Henkilökohtaisesti olisin saanut erään kuvalehden tilauslahjan lahjaksi, mutta kun olin itse tilannut sen saman lehden myös. Tavaranhallintaprojektini on räjähtämäisillään, koska elämänhallinta ei ole käsissäni, minkä muuten olen aina tiennyt. Elämä kuljetti minut syyskuussa lasarettiin ja mieheni samaan paikkaan marraskuussa. Olemme toki toipumassa molemmat niistä yllätyksistä.

Muutto uuteen kotiin jäi toistaiseksi haaveeksi, koska kotimme, se elämämme suurin tavara, joutui äkkiremonttiin, jolle ei tunnu loppua näkyvän. Olen tällä hetkellä ikäänkuin siellä marttojen joulusiivousta odottavassa komerossa. Tutkin, lajittelen, pyörittelen, laitan roskiin, kierrätän, lahjoitan, säilytän tarinoivia tavaroita ja papereita. Itkeä tirautan välillä uupumuksesta, välillä haikeudesta löytäessäni jonkin kauan sitten unohtuneen tärkeän esineen. Imuroin ja pyyhin pölyjä ja lajittelen ja vien poistettavat nopeasti pois, etten taas kiikuttaisi niitä takaisin...


Pakinaperjantai 266