Lievä laskutehtävä

Koska en vuosikausiin ole kulkenut vaatekaupoissa, tunnen olevani niissä kuin väärällä planeetalla. Hinnat alkavat näyttää samoilta kuin markka-aikaan. Päässälaskua tarvitaan.

Olen kokeillut onneani joskus ns. outleteissa, joita löytyy pääteiden varsilta. Niissä tulee jaloiteltua pitkillä automatkoilla. Joissakin tuotteissa saattaa olla neljäkin eri hintaa, siis punaisia tarroja päällekkäin. On kyse dynaamisesta hinnoittelusta. Hinnat saattavat muuttua useamman kerran päivässä samalla tavalla kuin muinoin bensiinin hinta.

Jopa ruuan perässä juoksutetaan vähävaraisia asiakkaita samalla dynamiikalla: Maanantaina saa edullisesti maitoa, tiistaina leipää, keskiviikkona kahvia, torstaina jotakin muutta. Kunhan asiakasvirta on jatkuvaa.

Dynamiikka osoitti voimansa myös kevään lätkän MM-kisojen lippujen hinnoittelussa, joista useat ihmiset suivaantuivat, mutta yhtä useat eivät olleet millänsäkään. Ahneus on aikamme tai kenties ihmisen ikiaikainen vitsaus. Kaikilla ei ole kuitenkaan varaa ahneuteen.

Ikävintä on se, että tiettyä tuotetta myydään halvemmalla hinnalla vain esim. 200:lle ensimmäiselle asiakkaalle. Suomi on kuulu maailmalla siitä, että olisimme tasa-arvoisia. Mitä tasa-arvoa tällainen on? Kun nuorena tyttönä olin töissä osuuskaupassa, tavaroilla oli tietty hinta ja kaikki saivat ne sillä samalla hinnalla. Nyt pitää muistaa tinkiä kaupassa kuin kaupassa. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Vähintäänkin kysytään kaikenlaisia asiakaskortteja.

Puhelin- ja sähkölaskujen tarkistaminen vaatii jo korkeampaa matematiikkaa. Se ei olekaan enää mikään lievä laskutehtävä.

.

Puhuvat sivut

Katoavatko kirjat? Kierrätyspaperista on jo pula ja sitä raaka-ainetta tuodaan teollisuudelle jo ulkomailta ja osin joudutaan käyttämään peräti neitseellistä l. kierrättämätöntä paperikuitua. Yllättävä tieto. Paperin käyttö on siis sittenkin vähenemässä.

Teknologia on jo kehittynyt niin paljon,  että taltioitu puhe, esimerkiksi lääkärien sanelut siirtyvät tekstiksi tietokoneen näytölle. Sanelukone opettelee aikansa käyttäjänsä äänenpainoja ja tapaa käyttää kieltä ja oppii muuttamaan puheen tekstiksi. Ehkä tässä jää yksi työvaihe pois ja rahaa säästyy. Toivottavasti johonkin tarpeellisempaan. Tosin siinä menee myös monta työpaikkaa. 

Epikriisit lähetetään edelleen paperiversioina asiakkaalle. En tiedä, onko tulevaisuudessa mahdollisuus kuunnella omia potilastietojaan. Voisiko sen sanelukoneen äänitiedoston ladata sellaisenaan eArkistoon? Ja mieluummin vielä niin, että potilas saisi olla paikalla kuulemassa, mitä nauhalle menee. Ehkä tämä ei käy, koska siellä luetellaan ne pilkut ja pisteet. Se olisi liian yksinkertaista. Luulen että tekniikka sellaiseen jo olisi olemassa.

Onneksi löytyy suuri joukko vapaaehtoisia, jotka käyvät lukemassa esimerkiksi sanomalehtiä ääneen. Jokaisella näkövammaisella ei ole omaa kotilukijaa, joka rapisuttelisi painomusteen tuoksuista lehteä aamukahvipöydässä ja lukisi toivotut artikkelit ääneen. Äänilehtiä voi onneksi tilata ja äänikirjoja on myös ostettavissa, lainattavissa kirjastoissa ja ladattavissa myös verkosta. Lapsille ja aikuisille.

Puhuvat sivut vaativat syvempää keskittymistä kuin katseltavat sivut. Epikriisien sanat tosin vaativat tulkin tai sanakirjan, mutta satujen, romaanien ja runojen sanat avautuvat  uusiin ulottuvuuksiin puhuttuina. Isän äänittämä iltasatu saattaa pelastaa lapsen päivän.

Pakinaperjantai: Puhuvat sivut

PS. Linkki: Valtakunnalliset äänilehdet

Tätä hain, mitä sain?

Tasan vuosi sitten kirjoitin seuraavaa:

Sää

Koko Suomen taas kerran yllättänyt lumipeite paksuuntuu edelleen. Siperialaistyylinen viima nietostaa lunta ihmisen kannalta vääriin paikkoihin. Aurauskalusto saa kerrankin olla tuottavassa työssä ympärivuorokautisesti. Ei kirsku hiekka eikä sepeli kuten useina vähälumisina talvia aura-autojen jyrsiessä pari kertaa viikossa melkein lumetonta maata. Netin sääsivutkin tukkeutuvat lumeen. Sammakko tietää.

Juhannukseen mennessä lumi sulaa ja jäät lähtevät eteläisemmässä Suomessa. Kesällä saattaa olla kuusikymmentä celsiusastetta lämpimämpää kuin talvella. Syksyn ruska ehtii ennen ensilunta. Marraskuussa lumitykit aloittavat joka tapauksessa kuumeisen tykityksensä hiihtokeskuksissa, koska lumille on päästävä silloin kun ihminen päättää.

Vaalit 

Kansa seuraa alkuvuoden vaaligallupeja ja pörssikursseja nenä netissä kiinni. Postistaan luopuvat kansanedustajat etsiskelevät uutta työtä. Jatkoon haluavat vaalirumbaavat vankistamalla omaa brändiään. Pään on pysyttävä pinnalla ja äänen kuuluvilla 24/7 ja fotoshopattujen kuvien näkyvissä mieluusti joka viestimessä. Vaalikoneet surraavat kysellessään, onko alamainen täysin samaa, melkein samaa, hiukan eri tai täysin eri mieltä vai onko yleensä mitään mieltä mistään.

Ehdokkaiden aikaa kuluu omilla YouTube-kanavilla, skypessä, mesessä tai chatissä. Blogeja syntyy ja sammuu. Facebook-kaverikutsuja satelee. Twitter visertää. Tupaillat ja torikokoukset muuttuvat somettamiseen, koska sitä vartenhan löytyy laajaa valokaapelikaistaa tuhansia kilometrejä. Naamakirjaan ilmestyy useita profiileja samoille ehdokkaille. Tuolloin näkyvyys on suurempi, tosin vain naamakirjalaisille. Vaaleissa ei sitten kuitenkaan juuri mikään muutu.

Palvelut

Muussakin asioinnissa kaikki kynnelle kykenevät pakotetaan verkkoon ja hoitamaan ennen kasvokkain saadut palvelut itse. Postitoimistot ja kyläkoulut vähenevät. Peeceet väistyvät ja kännyköillä surffaillaan, ostetaan tavarat, matkat, liput, autonpesut, cocacolat, lainataan rahat. Toisaalta kännykät pienenevät, toisaalta kasvavat kokoa. Kirjan kokoisen laitteen käyttö puhelimena vaatii aluksi totuttelua sekä soittajalta että katsojalta. Käteinen raha ei enää kelpaa joka paikassa. Se on vähintäänkin pestävä ennen käyttöä.

Vaaditaan taitoa näprätä ja alituisesti päivittää ja siinä sivussa päivitellä, ellei peräti sadatella, kaatuilevia alati uusiutuvia teknologiainnovaatioita kuten digitelevisioita, teräväpiirtotelevisioita, ipadeja, navigaattoreita, tabletteja. Onhan se globaali uutinen, jos tietyn puhelimeksi tarkoitetun laitteen toimimattomuuden vuoksi ei herää ajoissa töihin tai matkalle.

Elämän- ja tavaranhallinta

Kiire ja kulutus lisääntyvät. Paperin, maamme talouden entisen kivijalan, kulutus sekä kasvaa että vähenee. Paikallinen päivälehti esimerkiksi aloitti paperin säästämisen ostamalla vain toispuolisesti pintakäsiteltyä painopaperia. Lehti kääntää sivut itsekseen rullalle välittömästi, kun sen avaa aamukahvipöydässä. Ennustan, että tämä toimenpide nopeuttaa lehden muuttumista elektroniseksi.

Suomalainen kotidatan vakuutusinnovaatio myydään hyvällä hinnalla maailmalle. Aikaa säästyy, kun ei tarvitse enää ottaa varmuuskopioita tiedostoistaan. Minullakin on niin kiire, etten ehdi kirjautua edes nettipankkiin maksamaan laskujani. Aika ei vähene, mutta kiire lisääntyy. Niinpä kansalaisilla oletetaan olevan aikaa vaikka kuinka, koska melkein jokaisen kaupasta ostettavan tuotteen kylkeen ja televisiouutisen loppuun liitetään vähintään yksi www-mantra.

Kuinka moni kiirehtii heti nettiin tutkimaan taustoja, mahdollisesti kommentoimaan ja tykkäämään, jota voisi välistä kyttäämiseksikin luulla. Ne jotka ovat koko ajan online, langoilla joita ei enää juuri näy missään. Yleensä siis langattomalla. Moni kuitenkin edelleenkin tulostaa salaa tärkeimmät asiakirjansa, koska kotivakuutustenkaan korvausasioissa ei aina päästä yhteisymmärrykseen.

Osa kansasta uusii taas tänäkin vuonna olohuoneensa kaluston ja vaatevarastonsa, osa kiipeää vintille etsimään sinne mahdollisesti unohtuneita 60-luvun kalusteita ja vaatteita. Tai pärjää ilman niitäkin. Kirpputorihinnat noussevat korkeammiksi kuin globaalijättitavarataloketjujen hinnat. Vintage, vihreys ja luomu muuttuvat luksukseksi ja siitähän on aina haluttu maksaa. Aikakauslehtien tilaajilleen tarjoamat tilaajalahjat kallistuvat edelleen. Jo alkuvuodesta näkyy saavan naistenlehden viideksi kuukaudeksi alle 50 eurolla ja samalla lahjaksi 137 euroa maksavan hopeisen kaulakorun.

Hohhoijaa. Siinäpä aluksi. Palataan asiaan vaikka vaalien jälkeen...

Ja mitä sain:


Sää

Uusi kesä tuli odotettua aiemmin, mutta kasapaikoista lumi ei sulanut juhannukseksikaan. Kuva on otettu kesäkuun 25. päivänä. Eivätkä nämä olleet Puijon monttuun sahajauhojen alle säilöttyjä maksullisen ensilumiladun lumia. Ihan vain kävelymatkan päässä tästä. Saimme vaihtelevia kesäsäitä. Parhaiten on mieleeni jäänyt heinäkuuun lopun valtaisa ukkoskuuro kesken pihajuhlien ja elokuun alun hautova helle Luhangan kirkonmäellä.

Vaalit

Tuli iso jytky. Tuli muutos vai tuliko? Paljon puhetta sixpackistä, vakuuksista, vastuullisuudesta, vihapuheista, Euroopan ja euron vakauttamisesta, Kreikasta, Espanjasta, Portugalista, Italiasta, lamasta, taantumasta, uhkista, peloista, yhteisvastuullisuudesta, vastuuttomuudesta, syrjäytyneistä, suvaitsemattomien suvaitsemisesta, hyvinvoinnista, pahoinvoinnista, tehostamisesta (=leikkauksista), kuntien pakkoliitoksista, Talvivaarasta.

Tänään on ripustettu presidenttiehdokkaiden kuvat ulkomainospaikoille. Miksiköhän niitä tarvitaan nykyaikana, varsinkin kun niitä ei saa asettaa siten, että ne pääsevät vaikuttamaan ihmisten äänestyspäätöksiin. Minä luulin, että niitä liimaillaan näkyviin juuri siksi. Facet, twitterit, chatit ja meset ovat saaneet rinnalleen Kuukkeli plussan. Pitääpä käydä vilkaisemassa, näkyykö kukaan heistä siellä.

Palvelut

Tietovuotoja en osannut ennustaa. Enkä arvannut, että mielestäni keskeneräisten ohjelmistojen ja suojausten aikana terveystietommekin ovat nyt siellä jossakin missä ne nyt sitten ovatkaan ykkösinä ja nollina.

Elämän- ja tavaranhallinta

Sain aika paljon mitä hain  noin yleisellä tasolla. Henkilökohtaisesti olisin saanut erään kuvalehden tilauslahjan lahjaksi, mutta kun olin itse tilannut sen saman lehden myös. Tavaranhallintaprojektini on räjähtämäisillään, koska elämänhallinta ei ole käsissäni, minkä muuten olen aina tiennyt. Elämä kuljetti minut syyskuussa lasarettiin ja mieheni samaan paikkaan marraskuussa. Olemme toki toipumassa molemmat niistä yllätyksistä.

Muutto uuteen kotiin jäi toistaiseksi haaveeksi, koska kotimme, se elämämme suurin tavara, joutui äkkiremonttiin, jolle ei tunnu loppua näkyvän. Olen tällä hetkellä ikäänkuin siellä marttojen joulusiivousta odottavassa komerossa. Tutkin, lajittelen, pyörittelen, laitan roskiin, kierrätän, lahjoitan, säilytän tarinoivia tavaroita ja papereita. Itkeä tirautan välillä uupumuksesta, välillä haikeudesta löytäessäni jonkin kauan sitten unohtuneen tärkeän esineen. Imuroin ja pyyhin pölyjä ja lajittelen ja vien poistettavat nopeasti pois, etten taas kiikuttaisi niitä takaisin...


Pakinaperjantai 266