Herättyäni etsitytin miehelläni uimatossut. Oli niin nihkeä yö eilisen ukkostavan ilmanalan vuoksi, että päätin heittää talviturkin. Lampsin rantaan, jossa laituri oli osin veden alla. Tuuli. Laskeuduin jalat edellä hetkeksi kaksi viikkoa sitten jäistä vapautuneeseen veteen. Mennäkeväänä olin tehnyt saman heti jäiden lähdettyä. Nyt olin siirtänyt ja siirtänyt asiaa. Opin, että kahdessa viikossa vesi oli lämmennyt niin, ettei tuttua hengensalpausilmiötä (lue: verenpaineen äkkinousua) tapahtunutkaan.
Päivemmällä mies haki viikko sitten tilatut passit. Otsikosta hiukan poiketakseni kerron, että passin hankintapäivänä opin, että passikuvaaminen on kovasti muuttunut kymmenessä vuodessa. Ei saanut pitää edes silmälaseja. Kuvaaja suuntasi kameransa kuin tarkk´ampuja juuri kohdalleen. Ei saanut ilmeillä. Eikä valittaa lopputuloksesta. Minä siis näytän oikeasti passikuvaltani, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin. Yleensä katson peilikuvaani, joka ei näytä oikealta. En ymmärrä. Siinä menee oppimiseni raja.
Poliisilaitoksella skannasivat kuvani ainakin kolmesti ennen kuin se kelpasi. Ehkä skannerikin vieroi sitä. Olivat unohtaa toisen silmän pois. Esimerkiksi. Sitten alsoi varsinainen leikki. Piti ottaa sormenjäljet. Niitä ei saatu millään aikaseksi. Kokeiltiin kaikista muista sormista paitsi pikkurilleistä. Molemmista käsistä. Myös peukalot. Vasemmassa olisikin ollut hyvä sirpin jättämä arpi. Mutta kun ei, niin sitten ei. Ei auttanut kosteuspyyhe, ei rasva. Kirjoihin laitettiin merkintä, että olen pysyvästi sormenjäljetön. Sekös lapsenlapsia nauratti. Keksivät jo, mitä kaikkea voisin tehdä, koska jälkiä ei jää... Opin myös, että poliisilaitoksellakin voi nauraa ihan vapaasti.
Passien mukana annettiin aavitosen verran ohjeita passin käyttöön. (Passilaki 671/2006, 31 §). Uutta sekin. Niitä en vielä ole ehtinyt oppia. Sitä paitsi tuli tämä helle. Olen vallan läkähtyä. Tulinkin jo maininneeksi, että taisi tulla passit hankituksi turhaan. Olin ajatellut lähteä kevätkylmiä pakoon jonnekin lämpimään.
181. Pakinaperjantai.
4 kommenttia:
Hmm...onneksi passini on vielä voimassa pari vuotta...tuntuu, etten selviäisi tuosta. Miksi sormenjäljet? Toivottavasti kuullaan muistakin matkavalmisteluistasi.
Passi on nykyään biometrinen,mikä tarkoittaa sitä, että passinhaltijan voi tunnistaa kone ilman ihmistä. muut matkavalmistelut ovat vielä jäissä, koska etelän helle tulikin tänne. :)
Koneet sitä ihmistä komentaa... haluavatkohan ne ihmiset sitä oikeasti?
Hienosti rakennat vanhan osaamisen päälle uutta oppimista :)
Kiitos, isopeikko, kommentistasi. Passin uusimistilanne muistutti kuvauksineen ja epäonnistuneine skannauksineen jo farssia. Olimme lähellä nauruhepulia koko laitos. Ei ollut muita asiakkaita.
Lähetä kommentti