Kuka nyt nettinarkkari olisi? Tarkoittavatko aiheen keksineet niitä, jotka tietävät mistä ja miten narkoottisia aineita saa imuroitua? Minulla on onneksi vielä niin vanhanaikainen tämä PC, ettei rahaakaan saa suoraan kotiin. Lippuja voi kyllä tulostaa, jos osaa. Raha pitää hakea Shellin seinästä, jos tili antaa myöten. Kortteja tämä kone kyllä kyselee joskus. Pikemmin niiden pitkiä numerosarjoja, jos vaikka haluaisi ihan pikkuisen tilaa johonkin flickriin esimerkiksi. Sitäkään en ole uskaltanut tehdä, kun olen niin kova syyllistämään itseni kaikista maailman asioista. Jos vaikka joku nappaisi sen numerorimpsun. Omaksi syyksi lukisin. Mitäs menit kokeilemaan. E-liputkin olen ostattanut toisilla ja maksanut sitten heille sillä seinästä revityllä selvällä rahalla. Varmuuden vuoksi. Mistä näistä tietää?
Olen lukenut monestakin hyvin perillä olevasta tietolähteestä, että kun kerran on sormensa nettinäppäimille laskenut ja sivu- tai varjokuvaprofiilinsa jakanut, se on lopullista menoa se. Ei olisi kannattanut. Työnantaja minutkin houkutti tänne nettiin. Naamakirjaa en ole onneksi katsellut kuin jonkun olkapään yli vaivihkaa, bloggerit ja wordpressit pidin vaarattomina. Vuodatushan nyt on tietenkin vuodatusta, sen ymmärtää kaikki. Eihän nämä nyt mitään nettinarkkariutta voi olla. Muutama blogi siellä täällä.
Enhän minä käytä nettiä useampana kuin seitsemänä päivänä viikossa. Joillakin se on auki joka päivä vuorokaudet läpeensä. Ei täällä aina jaksa olla. Second laiffia en kaipaa, kun en oikein saa eletyksi tätä yhtäkään. Jos alkaa guuglaamaan kaikki diagnoosinsa, niin suossa on kainaloita myöten. Mediakriittinen on oltava eikä mikään turhan tiedon jakaja. Aikanaan vastustin pankkikorttia. Siinä piti antaa periksi. Vastustin euroakin. Lopulta minulta ostettiin viimeiset markat hyvään hintaan. Eivät olleet hoksanneet markan rahojen vuosilukujen symbolista muistoarvoa.
Tarkoittaisiko tuo nettinarkkarius sitä, että blogistina on tullut niinku riippuvaiseksi niinku toisten blogeista? Minäkin kuulun moneen joukkoon. Ja siihen kuvablogistien KKK(keskinäisen kehumisen kerho)-kerhoon. Hiukan sinne suuntaan ajattelisin sen olevan, koska minulle tulee ihanku huono omatunto, ellen käy lukemassa tilaamiani kirjoituksia. Kommentoiminen on kyllä taitolaji. Järjestetäänköhän siihen kursseja? Sekin vielä, että minusta tuntuu jotenki mukavalta, melkein euforiselta, jos joku sattuu kivasti kommentoimaan omaa tuotosta. Nyt kun kävijälaskurit näyttävät miinusta kaksinumeroisin luvuin, alkaa niinku ahistaa.
Lukeekohan tätäkään kukaan?
_____
Pakinaperjantain aihe on Nettinarkkari
9 kommenttia:
Juuri näin se virtuaalielämä sujunee, toisilla tiiviimmin toisilla harvemmin. Mutta kaiken kaikkiaan netti on tullut ihmisten koteihin kuin vaivihkaa ja kohta se on aivan sama kuin aikoinaan televisio. Siinäkin oltiin koukussa kuin nyt netissä.
Yksi hyvä puoli ainakin löytyy, saa kirjoittaa ihan mitä haluaa ja sielu sietää.
Mukavasti kirjoitit.
Lukeehan tätä joku ja kommentoikin!
Minullakin on netti käytössä vain seitsemänä päivänä viikossa, enkä ole naamakirjassa, joten hyvin menee, kunhan ei yhteyteen tule vikaa, vikaa, vikaa.
Arleena,
Ihanaa, että kommentoit. :) Nettinarkkarina ei ehdi olla koukussa enää televisioon. Mitähän keksivät seuraavaksi?
Susupetal,
Päiväni on pelastettu. Kaksi kommenttia.:)
Et tosiaan taida kuulua nettinarkkarien jaloon ritarikuntaan, tuo sinänsä varsin kaunis valokuvakin tita olla sieltä... mikä se nyt oli... sieltä First Lifesta.
Demetrius,
Käyn tsekkaamassa miten läheltä liippaa. :)
Peikkokin luki ja monta kertaa vielä. Narkkarin kohtalo voi olla surkia jos joskus jää ilman annostaan. Vaan kyllä se sitten sitä paremmalta tuntuu kun sen vihdon saa... voikohan siitä tulla yliannosta?
Mukavasti pakinoit, ja asiaa.
Netti on siitä hyvä että sen ääreen saattaa istahtaa vaikka vain ohimennen, tai joskus pidemmäksi aikaakin, ihan miten milloinkin tuntuu.
Eikä sieltä mikään karkaa - tätäkin pakinaa ehdin vasta nyt kurkistamaan.
Isopeikko,
Yliannoksen tietää nauttineensa, kun alkaa nähdä tekstin vilistävän muuallakin kuin salakavalasti joillekin sivuille ujutetuissa bannereissä.
Harmillista, että tämä nettikone on myös kirjoituskone. Aivot eivät sitä ymmärrä ja tavallinen kirjoittaminen ja vaikka kuvakirjojen tekeminen(kin) mieltyy samaksi addiktioksi. Olisi vanhat kirjoituskoneet tallella, mutta oikeinkirjoitustaito on huomattavasti heikentynyt...
Mk,
Kiitos kommentistasi. Oikeassa olet. Siellä netissä nimenomaan säilyvät. Oma kone voi mennä rikki ja sen myötä kadota jotakin tärkeääkin, ellei ole varmuuskopioitu kaikkea. Sanoo nimimerkki "Kokemusta on". :)
Kyllä tähän jonkinlainen riippuvuus on tietty syntynyt. =)
Kaunista Juhannusta siulle. =)
Lähetä kommentti