Rysä on tunnetusti katiskan sukuinen kalastusneuvo. Rysän alkukantaista, mutta nerokasta arkkitehtuuria on käytetty mallina tuntemiani turistirysiä suunniteltaessa, joko vahingossa tai tieten tahtoen. Suuaukon on oltava valtaisa houkutteleva nielu, joka jakautuu useaan syvemmälle rysän uumeniin johtaviin sokkeloisiin käytäviin. Nieluja voi olla myös useita, mikäli tarkoituksena on rakentaa joku ideaparkki. Tällaisia alkaa Suomessakin olla jo kylliksi.
Peilejä ja portaikkoja, lasikattoja, muovikukkia, suloisesti solisevia suihkulähteitä kultakylkisine kaloineen löytyy houkuttelevimpien rysien sisältä. On nuolia ja muuta ohjausta sinne ja tänne, oikeita kiertosuuntia, liukuvia lasiovia, pyöröovia ja kulloisenkin taustamusiikin mukaan välkkyviä vaihtuvia neonvalotekstejä ja kuvioita tavallisille seinille ja valtaville näyttöruuduille. Tarkoitus pyhittää keinot. Rysän nieluun eksynyt turisti pitää saada viihtymään, siis viipymään ehtiäkseen kuluttaa muutakin kuin kengänpohjia. Peilejäkin löytyy, joista voi vilkaista habitustaan vähän väliä ja samalla muistaa kiskoa suupieliä kohti korvia. Viihtyä pitäisi. Vaan kun ei.
Välkkeestä turistiparka saattaa saada migreeniä ennakoivaa sahalaitaa silmiinsä. Sehän pakottaa hänet viipymään rysän perillä pitempään. Löytyy apteekki, löytyy hiljainen rentoutus- ja happihuone. Hänenlaiselleen. Välkeriippuvaisia valot salakavalasti kiihottavat shoppailemaan, etenkin jos ainakin osassa erikoistavaraliikkeitä on ns. ikuinen loppuunmyynti 70 % alennuksella. Niillä prosenteilla kun ostelee turhuuden markkinoiden madeinchina- ja madeinkorea-tuotteet, voi huoletta satsata euroja itseensä ja lukea seuraavan viikon lehdestä, miten se ja se tuote on jouduttu vetämään pois markkinoilta.
Alko löytyy turistirysistä ehdottomasti. On myös vierasperäissanoilla nimettyjä kahviloita ja ravintoloita jokaiseen makuun. Seisten juotava lattekaan ei maksa kuin 3,50 euroa kuppi ja pulla saman verran. Kertakäyttömukin saattaa saada 20 sentillä, ellei vedestä erikseen peritä maksua. Ilmastointi kuivaa silmiä ja suuta. Alkaa väsyttää loputon hälinä ja huiske. Mitä ihmettä minä täällä teen? Missä se exit olikaan? Kysyn ja lopulta olen raittiissa ulkoilmassa ja alan hissukseen tuntea oloni omaksi. Vielä on löydettävä auto lentokentän kokoiselta parkkialueelta.
”Rysäpyynti ei vahingoita kaloja ja rysästä on helppo päästää alimittaiset kalat takaisin kasvamaan.” Taidan kuulua edelleenkin alimittaisiin.
______
10 kommenttia:
Kiitos "diagnoosista" :)
Ei ole enää niin ulkopuolinen olo, kun huomaan, että on muitakin kaltaisiani, joille turistirysät eivät yksinkertaisesti sovi.
Mutta kuvan kaupassa viihtyisin ehkä kauemmin kuin hetken.
Lastu,
Luulenpa, että meitä on useampia.
Tuo kauppakuva on Stundarsista. Nostalginen minulle siksikin, että isä oli myymälänhoitaja (kauppiaaksikin sanoivat) ja olen itsekin nuorena ollut puotipuksuna.
Puoli kiloa voita maksoi silloin 377mk.:)
Hiano rysä... oikein pitää miettiä ketkä haluavat maailmaan jatkuvaa kasvua, vaan kun väkimäärä kasvaa niin kait sitä pitää muunkin...
Tuollaisia rysiä yritän välttää viimeiseen asti.
Minuakin ahdistaa, huimaa ja heikotta. Pitää päästä raittiiseen ilmaan.
Olipas se osuvasti pakinoitu.
Hyvä vertaus!
Etkä todellakaan ole ainoa jota alkaa rysässä huipata.
Isopeikko,
Niin kai sitten. Ei ole pakko mennä. Ui ohi.
Arleena,
Kiitos. Ihan aina ei voi eikä kannata välttää. Tulta päin...
Mk,
Ensimmäinen huippaukseni sattui muuten Hesan asematunnelissa. Se on liian matala eikä ole kattoikkunoita.
Tätä fisua eivät nuo kuvailemasi rysät houkuta. Mutta laitetaanpa eteen kunnollinen kirjakauppa tai mielenkiintoinen divari...
Allyalias,
Kuka niitä yleensä tarvitsee?
Ei yhtään puoltavaa ääntä. "Ei puolla muu kuin pokasaha." :)
On parempi kuuluakin alamittaisiin. Miekin mieluusti jään sinne puolelle. =)
Hallatar,
Meitä tuntuu olevan rysien rakentajien mielestä liikaa... :)
Lähetä kommentti