keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Panssarit

Sillä naapurin Malviinalla on se heikko selkä. Olemme siitä paljon haastelleet, koska itselläni on samansuuntaista kremppaa. On kuulemma diagnooseja osteopeniasta, stenooseista, osteofyyteistä johonkin automa… autoimmuunisairauteen asti. Pahanlainen sekasyndrooma se on. Lääkärisanoja ja numerosarjoja. Selvällä suomella sanottuna hänen selkänsä on vino ja kiero. Ja kipeä. Pistää. Juilii.Vetää. Työntää. Kiskoo. Puhuvat nykyään tukielinsairauksista. Sitä se on. Selätön Malviina ei tahdo pysyä pystyssä. Kun kovasti sattuu, lihakset luonnostaan jämähtävät panssariksi rangan avuksi. Välillä häntä huippasee hyvänlaatuisesti.

Konservatiivinen tämä Malviina tietenkin iäkkäänä immeisenä on. Siksikin hän luulee saavansa konservatiista hoitoa vuosia jatkuneeseen kiusaan. Se tarkoittaa käytännössä ihan vaan sitä, että pitää paketoida itsensä tukikorsettiiin. Niin ja hoitaa itse itseään. Pitää liikkua, jotta ranka pysyy liikkuvana.. Hän on kokeillut tietenkin kaikki tunnetut liikehoidot, kyseenalaiset vaihtoehtohoidot ja poppaskonstitkin. Eilen hän taas oli ollut venytyksessä.

” Tässä hommassa on, kuule, jonkinlainen ristiriita. Selkäranka tarvitsee lihaspanssarin tuekseen. Rintakehän lihaspanssari taas pitäisi kuulemma purkaa, saada auki. Vasta sitten alkaisi sen oikeanlaisen lihaspanssarin rakentuminen. Ja kuule. Minun olisi opittava olemaan reagoimatta. Ei pitäisi välittää mistään. On se erikoista.”

Kokeeksi ostettu korea ja kallis korsetti on muuten hankala pukea. Mustat hakaset hukkuvat käänteiden alle. Malviinan puoliso on saanut sormensa kipeiksi näprätessään hakasia kiinni juhlatilaisuuksien alla. Laadukkaaksi mainostettu vaatekappale ei kyllä kunnolla tue, mutta kohottaahan se valahtanutta rintavarustusta. Tosipaikan tullen Malviinan on vaan suostuttava Respectan mittatilattuun vaaleanpunaiseen kokopitkään nirunarunauha-hakas-vetoketjutukiliiviin. Se se vasta panssari on. Puristaa niin ettei henki tahdo kulkea. Ihan liikepaikoillakin Malviina on oppinut sujauttamaan kätensä puseronsa alle, löysäämään rensseleitä ja aukomaan edessä olevaa vetoketjua tarvittaessa.

”Onneksi Malviina on oppinut olemaan välittämättä - edes jostakin ”

_____

Pakinaperjantain aiheesta Panssari.

5 kommenttia:

Hallatarinoita kirjoitti...

On niin vaikeata olla vain välittämättä.
Ei siihen kukaan tunteva ihminen pysty,
ja siksi tuntee kaiken myös kehollaan.

Anonyymi kirjoitti...

Sisukas ja sitkeää tekoa tämä Malviina.
Ja hyvä että on oppinut edes vähän hölläämään, edes korsettia.

Anonyymi kirjoitti...

Selvä se, kun iän myötä kremppaa kertyy, niin pakko sitä jollain lailla on pärjätä.
Malviina pärjää - hän ei jää aivan sovinnolla sängyn pohjalle.
Etenit sujuvasti pakinassa, mielenkiinto säilyi.

Liisa kirjoitti...

Hallatar,
Minä taidan olla samaa mieltä kanssasi. Sanovat mitä sanovat. :)

Mk,
Xylitol Sisu on yksi hänen konsteistaan. :)

Aimarii,
Kiitos kun jaksoit lukaista. Tsempataan porukalla Malviinaa.

isopeikko kirjoitti...

Hieno tarina, melkein tunsin miten valaanluut, eikun ne nykyaikaset jutut, ahisti :)