Panssarit

Sillä naapurin Malviinalla on se heikko selkä. Olemme siitä paljon haastelleet, koska itselläni on samansuuntaista kremppaa. On kuulemma diagnooseja osteopeniasta, stenooseista, osteofyyteistä johonkin automa… autoimmuunisairauteen asti. Pahanlainen sekasyndrooma se on. Lääkärisanoja ja numerosarjoja. Selvällä suomella sanottuna hänen selkänsä on vino ja kiero. Ja kipeä. Pistää. Juilii.Vetää. Työntää. Kiskoo. Puhuvat nykyään tukielinsairauksista. Sitä se on. Selätön Malviina ei tahdo pysyä pystyssä. Kun kovasti sattuu, lihakset luonnostaan jämähtävät panssariksi rangan avuksi. Välillä häntä huippasee hyvänlaatuisesti.

Konservatiivinen tämä Malviina tietenkin iäkkäänä immeisenä on. Siksikin hän luulee saavansa konservatiista hoitoa vuosia jatkuneeseen kiusaan. Se tarkoittaa käytännössä ihan vaan sitä, että pitää paketoida itsensä tukikorsettiiin. Niin ja hoitaa itse itseään. Pitää liikkua, jotta ranka pysyy liikkuvana.. Hän on kokeillut tietenkin kaikki tunnetut liikehoidot, kyseenalaiset vaihtoehtohoidot ja poppaskonstitkin. Eilen hän taas oli ollut venytyksessä.

” Tässä hommassa on, kuule, jonkinlainen ristiriita. Selkäranka tarvitsee lihaspanssarin tuekseen. Rintakehän lihaspanssari taas pitäisi kuulemma purkaa, saada auki. Vasta sitten alkaisi sen oikeanlaisen lihaspanssarin rakentuminen. Ja kuule. Minun olisi opittava olemaan reagoimatta. Ei pitäisi välittää mistään. On se erikoista.”

Kokeeksi ostettu korea ja kallis korsetti on muuten hankala pukea. Mustat hakaset hukkuvat käänteiden alle. Malviinan puoliso on saanut sormensa kipeiksi näprätessään hakasia kiinni juhlatilaisuuksien alla. Laadukkaaksi mainostettu vaatekappale ei kyllä kunnolla tue, mutta kohottaahan se valahtanutta rintavarustusta. Tosipaikan tullen Malviinan on vaan suostuttava Respectan mittatilattuun vaaleanpunaiseen kokopitkään nirunarunauha-hakas-vetoketjutukiliiviin. Se se vasta panssari on. Puristaa niin ettei henki tahdo kulkea. Ihan liikepaikoillakin Malviina on oppinut sujauttamaan kätensä puseronsa alle, löysäämään rensseleitä ja aukomaan edessä olevaa vetoketjua tarvittaessa.

”Onneksi Malviina on oppinut olemaan välittämättä - edes jostakin ”

_____

Pakinaperjantain aiheesta Panssari.

Näyttö

Kesti tovin ennen kuin Anna Emilialle selvisi mistä näytöstä kirjoittaa. Näkyä, näkyvä, nähdä, näyttää. Nimisana näyttö vrt. käyttö, täyttö. Siis tietotekniikassa. Entä jos kuitenkin guuglaisi:

(Näyttöjen tärkeimpiä ominaisuuksia ovat pikselin eli kuvapisteen koko (esim. 0,26 mm), resoluutio, kaistanleveys (kHz) ja virkistystaajuus (Hz). Nämä määräävät sen, kuinka tarkkaa näyttötilaa on mahdollista monitorilla käyttää. Nykyisissä monitoreissa värien määrä ei yleensä vaikuta käytettävään tarkkuuteen. Näytönohjaimen tehtävänä on piirtää kuvat näytölle, ja näytönohjaimen muistin koosta riippuu miten suuria resoluutioita ja värimääriä näytöllä voidaan esittää.)

Monitori. Moni tori. Monella torilla livekonserteissa onkin näkynyt isoja litteitä näyttöjä. Jotenkin on kai jännää, kun sama ohjelma, jota lavalla esitetään, pyörii koko ajan siinä taustalla. Ne ovat siitä hankalia, ettei tiedä kumpaa katsoisi. On niitä tarpeellisiakin: liikenneasemilla, koulujen käytävillä ja lennonjohtotorneissa. Vähiten miellyttävää on muuten seurata näytöltä vaikka mahalaukun tähystystä. No, nämä ovat esimerkkejä näytön käytöstä.

Asiaan. Näyttö on siis vain se ruutu, joka näyttää tarvittaessa kaiken millä kone ja netti on täytetty. Anna Emilian oman koneen näytön täyttää kaunis digikuva erämaajärvestä. Osin kyllä kuvan vasen laita on ikävästi kuvakeviidakon peittämä. Nämä näytöllä olevat kuvakkeet ovat oikoteitä laajakaistalle ja erilaisiin ohjelmiin. Aina kaikki ei kyllä toimi. Näyttö saattaa pimetä jonkin automaattisen päivityksen takia juuri pahimmalla hetkellä. Joskus se taas huutaa erroria. Kone on juuri toipunut vakavasta virheestä. Ottakaa yhteys ylläpitäjään…

Näyttö on erittäin herkkä kapistus. Koneen mukana tuli tarkat ohjeet siitä, miten sitä tulee paapoa. Se on pidettävä puhtaana, varottava koskemasta siihen terävillä esineillä jne. Rasvaiset sormetkin pilaavat sen. Sylimallisissa koneissa näytön paikkaa on mahdoton valita, joten kannattaa hankkia erillinen. Toisaalta kannettavaa konetta voi siirrellä mielensä mukaan. Näyttöä pitää myös säästää, mikä alkaneen taantuman aikana on ihan järkeenkäypää. Anna Emiliallakin on jokin näytönsäästäjäsysteemi pyörimässä. Sen kyllä luulisi kuluvan siinä, kun se koko ajan jotakin näyttää…, mutta ei hän ymmärrä tuosta em. virkistystaajuudestakaan mitään. Silmät tässä väsyvät.Taas.

______

Pakinaperjantaille 103. aiheesta.