Ikääntyneen pimennysverhon
rei´istä piirtyy aamuruskon
helmiheijastenauha tummanharmaalle seinälle.
Tekee mieli koskettaa sitä.
Jokaisen aamun valoon on tunnustellen totuteltava.
Väistelen sujuvasti kirkkaat peilit ja samalla
suojaan kädelläni kirveleviä silmiäni.
Vanha puurolusikka on ystäväni.
Se ei ole liian kirkas, mutta kuitenkin käypä
peili ja näyttää tämänhetkisen totuuden todemmin.
Ylösalaisin.
11 kommenttia:
.. ja pehmennetysti. Ikääntynyt pimennysverho, tummanharmaa seinä, kirkkaiden peilien väistely ja vanha puurolusikka vievät kaikki ajatukset ikääntymiseen. Rauhallinen ja hyväksyvä teksti, lopun ylösalaisin tuo mukaan pisaran huumoria ja herättää ajatuksen siitä, että runon puhuja ei pidä ikääntymistä todenmukaisena. Helmiseihastenauha on kiva sana.
Kaunista.
Tunnen tunnelman...
Lämminhenkistä verkkaisuutta, humoristista hyväksyntää. Tähän on helppo samaistua.
Tuima,
...ikään kuin ikääntymistä kyllä. Liian aikaisin vuosissa toki, siitä tuo ylösalaisin-keikaus.
Hallatar,
Kiitos!
Sirokko,
Mielenkiintoista, että ulkopuolinen lukija aistii hyväksynnän, jota vastaan kirjoittajaminä kovasti kapinoi.
juu juu mutta kun sanat on niin lempeitä ettei niistä kovin karvasta kapinaa ulospäin hehku, ja lusikan vääristynyt kuvakin on niin huvittava. ehkäs kirjoittajaminä vain luulee kapinoivansa :)
Sirokko,
Se on kasvatuksen tulosta. Ole kiltisti, sano nätisti.... :)
Ylösalaisinko? Mist sie tuommosii lusikoi ? Miun lusikois näkkyy pallinaamoi!
Utuinen,
Pitää käännellä lusikkaa hartaasti. Ja katsoa ennen kuin sen puuron siihen sipasee. :)
Tämä heijastelee tunnelmaa.
Hukka,
Aamutunnelmaa kyllä. Odottaa jonkinlaista keikausta, muutosta - parempaan tietenkin.
kaunis, tyyni. jotenkin onnellinen ja tuo mieleen muiston fragmentin jostakin kaukaa. harvoin runot vaikuttavat henkiseen olotilaani mutta tämä teki sen, rauhallisen hyvän olon. siitä kovasti kiitoksia :)
Lähetä kommentti