torstai 6. joulukuuta 2007

Itsenäisyyspäivänä

kätelköön presidentti kätensä puuduksiin
metsästäköön toimittajat räikkösiä ja gröndahleja
tarkkailkoon sametteja ja sifonkeja

minun ikkunallani lepattaa kaksi kynttilää
isovanhempieni ja vanhempieni työn muistolle
amarylliksen punaisten kukintojen takana

punavihreäkultainen lahjapaperi kiertyy
pehmeiden ja kovien pakettien ympärille
eikä teippirullasta löydy päätä

kuvittelen odotuksesta punehtuneet
posket ja uteliaat silmät
pikkukädet jotka repivät paperit auki
niin äkkiä kuin mahdollista

on ihanan juhlava olo

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Iniminen joka toteaa noin, ei voi olla läpeensä paha, vaikka näkeekin kaikkea ikkunastaan.

Genoveeva kirjoitti...

Odotus, hyvä taito. Nykyajan lapsilta se osin puuttuu. Harmi.

Liisa kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne.ne,
Kiitos kommentista.

"Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista."
jne Leinolta.

Genoveeva,

On sekin taito kai jossakin vaiheessa opittava. Tavalla tai toisella.

Onko joulun odottaminen joulukalentereineen sen opettelua?

Anonyymi kirjoitti...

Kun lapsi repii lahjapakettia, katse on jo seuraavassa.

Katili kirjoitti...

Tämä oli koskettava runo, se toi silmien eteen näkymiä ja tuoksuja. Pidin kovasti.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tunnelma. Pantteri.

Liisa kirjoitti...

Helanes,
Nähty on muutamana jouluna. Omassa lapsuusjoulussa oli se yksi paketti. :) Riitti.

Katili,
Kiitos.

Pantteri,
Kiitos Pantteri. Eilinen tunnelma.

Allyalias kirjoitti...

Inhimillinen näkökulmasi henkii juhlavuutta!

Salka kirjoitti...

Juhlava oli runo, kiitos!

Liisa kirjoitti...

Kiitos Allyalias ja Salka,
Juhlava on jotenkin ylevä sana, ehkä vanhahtavakin. Itse sen sitä puheessa käytä. Mutta 90. itsenäisyyspäivänä se oli paikallaan!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli hyvin elävää, elämän makuista tekstiä.