Arkipäivää

On perjantai. Helmiina konttaa pitkin tuvan lattiaa. Kuhmurainen alumiinivati on puolillaan rusehtavaa vettä, koska lattiarievuksi päätynyt kapaloliina on huuhdeltu siinä jo useaan kertaan. Hän tuntee rivakoiden liikkeiden nostattaman lämmön lihaksissaan. Polvia hiukan korventaa. Kangaspuiden alta on hankala kurkottaa. Matot ovat tuultumassa verannan kaiteella. Hellalla hautuu ruispuuro. Kohta on huoneet siivottu.

Uuninpankolla odottaa noussut pullataikina. Vesirieskat on jo paistettu. Leivinuunin lämpö on tasautumassa kipakasta sopivaksi. Nopsaan Helmiina juo ahkeruuskupillisen Sirkku-sokeripala suussa ja vilkaisee samalla ulos. Lapset näkyvät viihtyvän lumileikeissään. On nuoskakeli ja pihalle on noussut kolme hiilisilmäistä lumiukkoa.

Annanpa porkkanat neniksi. Jos sitten jaksaisivat nyt vielä leikkiä tunnin verran, niin saisin nuo pullat nousemaan. Sitten laitan sen silakkalaatikon viimeiseksi uuniin. Olisi pitänyt olla kumisaappaat, mutta kun ovat jääneet pieniksi.

Samalla hän kertaa mielessään, miten sitten kaulaisi lakanat. Iltapuuron ja navettahommien jälkeen saisi sitten rauhassa kutoa sukkaa puhtaassa huushollissa, kun lapset nukkuvat.

Mikäs meidän tässä on ollessa. On lämmintä ja riittävästi ruokaa ja tilaa. Ensi viikolla täytyy kyllä muistaa laittaa Jussin mukana voita Heinon porukalle. On se niin ikävä, että kuusilapsisen perheen pitää mahtua yhden huoneen mökkiin. Meillä on onneksi lisänä tuo iso kamari. Ja yläkertaankin saisi lisähuoneen.

Porstuasta kuuluu pienten jalkojen kopinaa. Punaposkiset lapset tulevat tupaan lumisine huopikkaineen ja liukastelevat vastapestyllä matottomalla lattialla. Helmiina kiskoo töppöset pois ja auttaa lapsiaan ripustamaan ulkovaatteet kuivumaan. Ulkoleikit ovat tehneet tehtävänsä ja lapsilla on nälkä.

Helmiinalla tuntuu olevan jalkoja ja käsiä kaksi paria ja silmät selässäkin, koska niin moni työ hoituu yhtä aikaa. Tänään on nyt sellainen päivä. On niitä toisenlaisiakin ollut, mutta niitä hän ei välitä muistella. Mennyttä ja ollutta. Hyvä, että nyt on näin. Huomenna olisi mieskin taas kotona.

Muistaisi nyt tuoda niitä Singerin neuloja tai muuten siirtyy ompeluhommat taas viikolla eteenpäin. Laitoin solmunkin nenäliinan kulmaan. Kukas sieltä nyt? Taitaa Saimi tulla hakemaan postia. Eilen ei kukaan käynytkään. Voi ei! Se onkin Veikko ja metso olalla. Ei lopu työt tekemällä. En kyllä ilkeä sanoa, että vieköön jonnekin muualle. Hohhoijaa!

------

Tarinamaanantaille 31. aiheesta ahertaja.