Muistan hyvin perheemme ensimmäisen auton. Se oli sininen, joku Austin. Mitä merkistä, kunhan värin muistan. Kovin se oli käytetty eikä siis millään muotoa takuuvarma kulkupeli. Kerrankin jäimme jossakin keskisessä Suomessa erään korkean mäen päälle. Onneksi kyydissä oli silloin konekorjaustaitoinen vieras. Isä ja kyytiläinen viettivät aikansa konepellin alla ja pääsimme kuin pääsimmekin taas liikkeelle. Ja lopulta perille. Tosin läheisestä talosta piti soittaa kotiin, koska olimme niin paljon myöhässä. Tähän autoon liittyy seuraava tositarina, jonka aioin kirjoittaa, mutta johdannosta tuli turhan pitkä.
Tällä Austinilla isä suorastaan pakotti minut kokeilemaan ajamista. Olin alaikäinen, keskikoulun viidesluokkalainen. Maasto oli turvallisen tasaista ja omakotialuetta kiersi kapea hiekkatie. Oliko silloin päällystettyjä teitä tai asvalttia muualla kuin kaupungeissa, en muista. En ollut vielä kovin pitkä ja tuskin yletin näkemään tuulilasista. Eikä isä ollut kaikkein rauhallisin opettaja. Ja melkein ojaanhan se auto meni viimeisessä risteyksessä, pientareelle niin reippaasti, että kallistui jo vaarallisesti oikealle. Onneksi ei käynyt sen kummemmin.
Ei minulle kuitenkaan jäänyt autonajamiseen liittyvää traumaa, vaan ajoin aikanaan kortin pääkaupungissa. Sen sijaan en käsitä vieläkään, oliko autolla ajaminen isästä niin hauskaa, että hän siksi laittoi alaikäisen tyttärensä rattia vääntämään. Ymmärtäisin, jos kokeilu olisi tehty suljetulla alueella. Enää en voi kysyä. Silloin en uskaltanut.
------
Kirjoitettu Tarinamaanantain kuva-aiheesta.
7 kommenttia:
Voi maar, tämä osui hermoon! Juuri yritän kerätä rohkeutta aloittaakseni oman urani autoilijana. Mies on antanut kokeilla ajamista. Hyvin sen hermo on kestänyt. Viimeksi olimme harjoittelemassa (suljetulla alueella). Ihmettelin mikä inhottava ilmassa haisee. "Se on kytkin", mies tuumasi rauhallisesti ja vasta vilkaistessani sivulle huomasi raskaan varjon hänen vaiheillaan.
Allyalias,
Rohkeasti vaan. Autolla ajaminen on ihan helppoa sitten, kun kukaan ei ole neuvomassa. Pitää vain päästä sen opetusvaiheen ohitse jollakin tavalla. Mitä se haittaa, jos moottori sammuu joskus liikennevaloihin? Varot vain, ettet laita pakkia päälle vauhdissa. Ja moottoritiellä EI SAA ajaa vastavirtaan! Lycka till!
Toiset joutuu hinkumaan päästäkseen rattiin viistoistakesäsenä eikä silti pääse, toisia oikein nyhetään. Epistä ihan :)
Mukava muistelus.
Maukas tarina, suurin piirtein noin kävi hukallekkin.
Ja tuohon mistä Allya jo muistutit:
Jos auto pysähtyy suojatien eteen tai liikennevaloihin ja joku tööttää takana, niin parasta on kun nousee autosta ja käy kysymässä onko sillä joku hätä.
Isopeikko,
Minua pelotti siksi, että en osannut ajaa edes mopolla. Yhden kerran kokeilin pihanurmikolla ja mopo ns. oli karata käsistä. :)
Oh-show-tah hoi-ne-ne,
"Mistä tästä tietää, että pyörät ovat suorassa?" on myös yksi aloittelevan autoilijan klassinen kysymys.
Niin, mistä?
Aika erikoinen hupi isälläsi oli.
Lähetä kommentti