kadotettu paratiisi
pakotti heidät
vielä kerran
katsomaan taakseen
siihen jäivät
suolapatsaiksi
kivettyineinä
pakoon pyrkijät
suojaa ei ole
tuuli tasoittaa
sade silittää
rujoimmatkin
----
Runotorstain 60. haaste on yllä oleva HPY:n puhutteleva kivikuva. Klikkaamalla kuvaa pääset tutustumaan HPY:n kuva- ja tarinamaailmaan.
On heinäkuinen perjantai. Anna Emilia makaa uupuneena yliopistollisen keskussairaalan tarkkailuosaston aulassa. Hänellä on viiltävä päänsärky, koska hänelle on juuri tehty ehkä hänen elämänsä eniten rohkeutta ja voimia vaativa toimenpide. Melkein kuukausi on mennyt erilaisissa tutkimuksissa. On epäilty tuberkuloosia ja tähystetty keuhkot. Itse Anna Emilia oli kyllä jo terveyskeskuksen röntgenkuvan lausunnosta osannut lukea lääkärilatinaa sen verran, että on kyse lymfaattisista muutoksista. Pikalähetekin oli silloin laitettu jatkotutkimuksiin. Tänään hän olisi finaalissa.
Toimenpide ei ollut helppo lääkärillekään. Avustajia ei näkynyt. Hän pyyhki hikeä otsaltaan. Ikkuna piti avata, että ilma riittäisi. Operaatio tehtiin tietokonetomografiassa, koska pisto meni niin läheltä aorttaa. Kanyyli laitettiin käsivarteen kaiken varalta. Anna Emilia ei todellakaan arvannut, millainen voimainkoitos hänellä oli edessään. Ystävällinen tohtori suositteli, että operaatio tehtäisiin puuduttamatta. Puudutus olisi hänen mukaansa vain turha lisäkipu. Sairaan hyvä potilas suostui, mutta ei kestänytkään parsinneulaa paksumman neulan porautumista rintalastaruston läpi. Lopulta operaatio kuitenkin onnistui ja Anna Emilia vietiin tarkkailuosastolle. Olisi vielä otettava keuhkokuva ja varmistettava, ettei biopsia ollut vahingossa aiheuttanut ilmarintaa. Se oli pelottava sana. Papalla oli ollut vain toinen keuhko.
Tämä oli siis viimeinen tutkimus. Anna Emilia tärisee uupumuksesta. Hän pyytää kahvia ja päänsärkylääkettä sekä puhelimen, että voi soittaa kotiin. Sitten hän menee kuvattavaksi ja lepäämään neljän hengen huoneeseen. Anna Emilia jaksaa jo nousta ja vie vettä janoiselle liikuntakyvyttömälle tarkkailtavalle. Kolmas tarkkailtava kysyy häneltä, miksi Anna Emilia itse asiassa on tarkkailtavana, koska pystyy kävelemään ja on niin terveennäköinenkin. Tuokion verran Anna Emilia epäröi vastata, mutta sanoo lopulta, että häneltä etsitään syöpäkasvainta.
Huoneeseen laskeutuu painostava hiljaisuus. On muutenkin hiostava ilma, koska on heinäkuun helteet. Aika matelee. Anna Emilia alkaa kysellä poispääsystä. Kuvaa ei löydy mistään. Ei auta muu kuin alistua uuteen säteilyannokseen, koska keuhkolääkäri ei päästä pois ennen kuin kuva on katsottu. Ei ollut Anna Emilialla ilmarintaa. Puoliso tulee hakemaan hänet kotiin. Edelleenkään Anna Emilia ei tahdo saada hengitetyksi tarpeeksi ilmaa, koska kasvain painaa jo keuhkoja.
------
Linkitän Pakinaperjain epäilys-haasteeseen viime marraskuussa kirjoittamani tarinan.
lapsenpäästäjä
katkaisi napanuorasi
se oli kiertynyt
kaulasi ympäri
minä, äitini ja isäni lapsi,
tohdinko päästää irti
ja lähettää lentoon
sinut, jonka lainaksi sain
kantavatko siipesi
rakkaudella
tyrkkään sinut pesästä
jonka ovi on aina auki
-----
minne aapa vei
eilisen naurunpuuskat
kipu tuli poltteena
kalasääski haluaa enemmän
kuin kuunnella vieraita
joilla on silmissään kipu
kaiku niiaa tuulessa
taivas tummenee
kipu kuvastuu maahan
päivänkoi heiluu
myrskyn tanssittaessa
kipu horjahtaa
-----
Haikurunot tehty tällä.
------
Kivun anatomia, kipuklinikka, kivunhoitoon erikoistuneet lääkärit, kipulääkkeet ovat kaikki Anna Emilialle tuttuakin tutumpia. Kivunkierre kasvattaa häntä konkreettisesti kieroon, kääntää ja vääntää tukirankaa korkkiruuville tai ässäksi. Miten sen nyt haluaa kuvata. Yli kymmenen kipukumppanuusvuotta on mennyt tuskaillen ja sinnitellen, apua epätoivoisesti hakien.
Kipupotilaan uskottavuus on suuri ongelma. Mitä kipumittari kertoo? Anna Emilian keho, aistit tietävät ja tuntevat kivun, mutta hänelle sanotaan jatkuvasti tai hän kuulee sanottavan, että hänen kipunsa ei selity löydöksillä. Hermovaurioita ei saada tai haluta saada esille, vaikka oirekuva on selkeä. Silloin ei myöskään uskalleta hoitaa. Kun kivun hoidossa on ns. myöhästytty, on tavallaan jo luovutettu hoitavalla taholla. Pelätään, että toimenpiteet aiheuttavat uusia pettymyksiä ja sitä kautta lisäävät kipua. Itse Anna Emilia alkaa olla valmis ihan mihin vain saadakseen edes 10–20 prosentin helpotuksen joksikin aikaa. Reseptejä satelee siinä tahdissa, että se lääkearsenaali, joka laillisesti lääkäreiden toimesta kirjoitetaan resepteinä, mahdollistaisi ns. lopullisen ratkaisun.
Anna Emilia hakeutui kipupolille kutakuinkin ajoissa. Somaattisista syistä johtuvaa fyysistä kipua pidettiin aaavesärkynä ja sitä alettiin hoitaa ensisijaisesti psykoterapialla. NLP on silloin uutta ja muodissa. Jälkeenpäin ajatellen se oli virhe. Auttaako psykoterapia potilasta istumaan, kun lanneranka on niin kipeä, ettei hän kärsi mitenkään istua? Rintalasta on halkaistu, vatsanpeitteet kolmesti, sappi leikattu, kaularankaa jäykistetty. Siinä muutamia Anna Emilialle tehtyjä operaatioita. Lisänä syövän sytostaattihoidot ja sädetys.
Jos Anna Emilia olisi etukäteen tiennyt, mitä hänellä sairastuessaan on odotettavissa, ei hän ehkä olisi uskaltautunut rankkoihin hoitoihin. Tai olisi. Hänen elämänhalunsa oli väkevä. Kukaan ei puhunut hoitojen mahdollisista jälkivaikutuksista. Lääkkeiden sivuvaikutukset ovat oma lukunsa. Masennus on kroonisen kivun luonnollinen seuraus, jonka hoitoon on kokeiltu lukuisa määrä lääkkeitä. Mutta sivuvaikutukset ovat olleet hyötyä suuremmat. Miten ihmeessä voi olla iloinen, kun koko ajan koskee, polttaa, viiltää, pistää, kirvelee?
Kipu kuluttaa. Ystäväpiiri supistuu. Lähipiiri kärsii mukana, kun kaikki muuttuu. Vastuuta kantanut ennen niin jaksava äiti kuihtuu, kutistuu ja käpertyy kipuunsa eikä voi olla enää tukena kenellekään. Puolisokin uupuu uudessa tilanteessa. "Kaiken se kestää…" alkaa tuntua paikkansa pitämättömältä kliseeltä. Vain vertainen voi ymmärtää. Keskussairaala tarjoaakin yli kymmenen kipuvuoden jälkeen kolmatta sektoria hoitopaikaksi. "Minne voin mennä, minne voin mennä...", hyräilee Anna Emilia tyynnyttääkeen itsensä. Itku kurkussa. Auttaisiko raha?
-----
Pakinaperjantaille 45. haastesanasta kipu.
