Kerran
Elämä
muuttuu eletyksi,
kun tulee
ymmärretyksi.
Edes
kerran.
sunnuntai 27. toukokuuta 2007
maanantai 21. toukokuuta 2007
Helvin aamutoimet
Ikkunaverhon raosta pilkistävästä valosta Helvi päättelee kellonajan. On taas tuhottoman aikaista. Itse asiassa aamuyötä, vaikka kuka näistä ajoista enää tietää. Kääntelyttävät kelloa niin, että Helvin biorytmit ja sisäinen kello ovat jo vuosia sitten seonneet. Siitä on tullut tapa, sanoi lääkärikin Helvin valittaessa huonoa nukkumistaan.
Taas on valittava kahdesta pahasta se pienempi. On joko otettava pilleri tai noustava ylös. Helvi nousee varovasti ylös, ettei herätä autuaan unta nukkuvaa yhtä ikääntynyttä petikaveriaan. Huokaisee kateellisena. Mistä sille tuota unta riittää? Ovatkohan kaikki pitkänimettömäiset yhtä nukkuvaisia? Helvi kiipeää yläkertaan kännykkä ja silmälasit kädessään selkäänsä vanutellen.
Keittiön pöydällä vartoo lääkedosetti, mutta ei ole vielä sen aika. On keksittävä muuta. Onneksi tämä tietotekniikka on keksitty. Jos ei pääse Itellan postilaatikolle, laajakaistaa pitkin pääsee vaikka minne. Helviä eivät palomuurit estä. Iimeilejä, ainakin niitä spammisellaisia, on odottamassa. Helvin tuhotessa roskaposteja ja surffatessa lukaisemassa nettipäiväkirjoja ja e-lehtiä, aamupala-aika onkin nopeasti käsillä.
Ei muuta kuin kolme reilua mitallista presidenttiä suodattimeen ja kolme kupillista kahvia ropsottuu ihan itsekseen valmiiksi. Sitten hän laittaa pari desiä sydänystävällisiä hiutaleita ja leseitä teemakulhoon suolattomaan veteen muutamaksi minuutiksi mikroaaltoihin lillumaan. Gefilusta, kokojyväleipää, benecolia, flavonoideja, marjoja, juustoa, vähäenergiaista ja kuitupitoista suuhunpantavaa kaikki. Juomalasi, muumimukit ja siniset puurolautaset vakipaikoilleen. Mutta aina tuppaa jotakin haetuttamaan, vaikka kuinka olisi laittavinaan valmiiksi.
Eikä kulu aikaakaan, kun kumppani herää ja hakee lehden. Aamurutiinit ovat hykerryttäviä, jos niitä alkaa tarkkailla. Radio napsautetaan päälle, puuro kauhotaan lautasille ja kahvi kaadetaan mukeihin. Sanomalehti silmäillään läpi. Lyijykynä odottaa valmiina. Helvi saa nopeasti puolet lehdestä. Toivottavasti tänään ei ole liian hankala sudoku, hän ajattelee. Lauantaiaamuisin Helvikin yrittää ehtiä osingolle. Silloin ilmestyy kuvaristikko. Jos lehti on myöhässä, on päivä pilalla. Täytyy hakea jostakin pinkasta vaikka vanha ilmaisjakelulehti tai mainos tai ratkaisematon ristikko tavattavaksi. Siinä sivussa ne menevät pakolliset pilleritkin huomaamatta.
Ja aamuhartaus. Mistäs siinä puhuttiinkaan? Kumpikaan ei muista.
------
Pakinaperjantaille aiheesta Aamutoimet
perjantai 11. toukokuuta 2007
Lasten satu
JÄNÖ KÄPÄLÄN PUKUHUOLETOli varhainen kevät. Tuntui, että keväät tulivat entistä aikaisemmin. Ulkona oli kosteankylmää, mutta lumilämpäreitä oli enää harvakseltaan siellä täällä. Jänö Käpälä, Reunametsän pupupäällikkö, oli tullut lämpimään tupaan kuivattelemaan kastuneita käpäliään ja turkkiaan. Samalla se pitkillä korvillaan kuunteli radiosta PupuX-asemaa, koska kohta tulisivat Reunametsän viimeiset uutiset ja säätiedot.
Jänö Käpälä oli hiukan huolissaan asustaan, joka oli edelleen kokovalkoinen. Sen kavereillakin oli. Maa oli melkein paljas talven valkoisesta eikä mikään antanut suojaa vaarallisten eläinten, Kettu Repolaisen ja Heikki Haukan, silmiltä. Niiden varjotkin olivat pelottavia. Olihan Jänö Käpälällä oma osoite, mutta ei se siellä pimeässä loukossa pitkään yksin viihtynyt. Piti päästä ystävien seuraan. Niillä retkillä vaani aina vaara.
Jänö Käpälälle palautui elävästi mieleen edellinen syksy. Se oli ollut silloin vielä keskenkasvuinen. Äpärettä kasvavalla pellolla se oli saanut loikkia henkensä kaupalla siksakkia, kun läheisen maalaistalon lapset, ihmisenpennut, olivat huutaneet sitä kiinni. Jänöä oli pelottanut niin kovasti, että se oli lopulta sydän pamppaillen ja ristihuulet väpättäen painautunut ojanpohjalle ja pistänyt päänsä pensaaseen. Ihmisen pennut olivat tulleet ja ottaneet sen syliinsä ja riemuissaan kantaneet Jänön tupaan.
Turhaan Jänö oli pelännyt. Nämä lapset pitivät eläimistä ja tahtoivat vain itselleen lemmikin. Jänölle tarjottiin herkkuja apilasta lähtien, mutta ei se viihtynyt vakituisesti sisällä. Se ikävöi Reunametsän väkeä. Aikuisten neuvosta talon lapset ymmärsivät asian ja Jänö sai loikkia takaisin vapauteen. Ystävällisen kohtelun rohkaisemana Jänö oli siitä lähtien vieraillut talossa säännöllisesti. Hänellä kun ei ollut omaa radiota.
Nyt alkoivat Reunametsän paikallisuutiset ja kohta tulisi myös säätiedot. Uutistenlukija kertoi metsässä liikkuneista retkeilijöistä, jotka olivat jättäneet yhden muovikassin ja juomatölkin jälkeensä. Varoitettiin astumasta teräväreunaiseen tölkkiin. Siivouspartio lähtisi liikkeelle heti huomisaamuna. Muovikassikin olisi vaarallinen ensikertalaisille. Jäniksiä neuvottiin olemaan pistämättä päätään muovipussiin, vaikka kuinka pelottaisi. Pensaat, vaikka lehdettöminä harvatkin, olisivat turvallisempia piilopaikkoja.
Lopulta tulivat säätiedot. Pakkanen palaisi vielä ainakin pariksi viikoksi ja uutta lunta saataisiin vielä, ennustettiin. Jänö Käpälä huokasi helpotuksesta, sillä Reunametsän räätälin kevätkiireet olivat hirmuiset. Puolelta jäniksistä puuttui sopivankokoinen kesäpuku. Onneksi uutiset lupasivat lisäaikaa. Tyytyväisenä pehmeän talviturkkinsa kuivattanut Jänö poistui tutuksi käyneestä tuvasta ja lähti kepein käpälin viemään viimeiset uutiset Reunametsään.
Sen pituinen se.-----
Vanha satu, joka löytyy jo Tarinatuvasta.
sunnuntai 6. toukokuuta 2007
Tunnelma
Vieno ruusuntuoksu ottaa meidät vastaan, kun astumme kappeliin. Näiden piti olla pienet hautajaiset. Yllätykseksemme kappeli onkin melkein täynnä. Istuudumme oikealle puolella toiseksi takimmaiselle penkkiriville. Tilaisuuden alkuun on vielä varttitunti aikaa. Tumma-asuiset hautajaisvieraat, sukulaisia ja ystäviä, käyvät tervehtimässä leskeä ja hänen lapsiaan ja lastenlapsiaan.
Viisi minuuttia ennen H-hetkeä kappeli hiljenee, kolmen minuutin kuluttua kappelin kellot alkavat soida ja pappi astuu sakastin ovesta saliin. Hän kättelee lähimmät omaiset. Albinonin Adagio täyttää syvillä sävyillään akustisesti kauniin tilan. Virsitaululla on kolmen virren numerot. Kaikki sivupöydät ovat täynnä kukkalaitteita ja niiden laskeminen vie runsaasti aikaa. Viimeisenä laskevat kukkansa veteraaniveljet.
Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva.
Missä kantajat viipyvät?
Kerätkää jo kukkalaitteenne. On päästävä liikkeelle.
Viimeinen matka alkaa. Avatulle haudalle on 800 metriä. Aurinko helottaa kirkkaalta toukokuiselta taivaalta. Kukkalaitteiden ruusut tuoksuvat ulkonakin kevään ensimmäisenä hellepäivänä. Yli sadan saattajan kulkue on polveilevassa maastossa vaikuttava näky. Tempo on hidas, mutta monelle saattajalle silti liian nopea. On pysähdyttävä välillä lepäämään. Perillä itsekin hakeudun männyn alle voidakseni tukeutua sen runkoon. Siirryn sopivan korkuisen hautakiven luo ja otan tuen siitä. Hitaasti valkoinen arkku lasketaan hiekkaisen maan poveen. Sitten asetellaan laudat päälle ja kansi kukkalaitteita varten.
Sun haltuus rakas Isäni.
Saattoväki hajaantuu eri reiteille muistotilaisuuteen mennessään. Edessäni kävelee nainen, joka on mielestäni laittanut liikaa hajuvettä. Minun on päästävä nopeasti hänen ohitseen.
------
Vuoden takainen tunnelma (sana-aihe) Tarinamaanantaille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)