Ilmastonmuutos puhuttaa. Vuosittain alan vaikuttajat kokoontuvat pohtimaan ilmakehämme tilaa. Lentävät mantereelta toiselle visioimaan, innovoimaan, asettamaan tavoitteita, tekemään yhteisiä päätöksiä. Hikoilevat kokouksissaan pääsemättä yksimielisyyteen.
Ihminen jättää isoja jalanjälkiä. Tekojärvet, kuivatut suot, käännetyt jokien kulkusuunnat, tuhoutuvat sademetsät, avohakkuut, viljely- ja asuinsijojen varastaminen jatkuvan kasvun vaatiman energiantuotannon tarpeisiin. Kaivokset. Ydinjätteet. Luonnon monimuotoisuus on katoamassa. Sairastumme. Kansainvaellukset alkavat. Nälkä pakottaa osattomat liikkeelle.
Äiti Maa kärsii kuumista ja kylmistä aalloista. Vuoroin puhuroivat kuumat tuulet metsäpaloineen, vuoroin vinkuu hyytävä viima paukkupakkasineen. On kuin maa olisi kyllästynyt kiihtyvän kaupungistumisen kivikahleisiin. Etsii vapautta sementin ja asfaltin alta esiin puskevana voikukkana, puna-ailakkina, villivadelman taimena.
Annetaan Äiti Maalle puheenvuoro. Ollaan edes hetki puhumatta päälle. Kuunnellaan. Suojellaan Äiti Maata, ettei sen tarvitsisi repiä mekkojaan ja viittojaan polttavina helteinä, tsunameina, tulivuorenpurkauksina, syöksyvirtauksina, tulvina.
___
Pakinaperjantai No 210: Seuraava suojelukohde.
