Punainen

Punainen on väritetty sana: Punainen tupa ja perunamaa. Punainen viiva. Punakynä. Punakone. Punainen Risti. Ruusut tulipunaiset. Punamulta. Mutta nyt sanoista tositarinaan.

Olen lähtöisin punamullalla maalatusta mökistä. Talvisin hiihdin posket punaisina kouluun. Yhden vuoden yksin. Toisella luokalla veljen kanssa. Poikkesimme usein naapuritalossa koulumatkalla, koska meille tarjottiin siellä punakylkisiä omenoita. Kotonamme niitä ei kasvanut.

Lähdin oppikouluun. Se tarkoitti kohdallani kiertokoulua, koska kouluaikana perheeni muutti niin monta kertaa, etten ehtinyt juurtua minnekään. Siksi punamullalla maalattu kotimökki muuttui vuosien mittaan aina vain tärkeämmäksi.

Vanhempani patistivat opiskelemaan, koska heillä itsellään ei ollut ollut siihen mahdollisuuksia. Lukion jälkeen keräsin kamppeeni yhteen matkalaukkuun ja muutin Helsinkiin opiskelemaan. Olin tuonaikainen uusavuton, liian nuori maalaistyttö suureen kaupunkiin. Mitä alkaisin opiskella?

Yhdeksi aineeksi valitsin venäjän kielen, koska en osannut sitä entuudestaan sanaakaan enkä edes tuntenut ketään joka olisi osannut. Oudot aakkosetkin kiehtoivat. Suorastaan rakastuin tuohon kieleen ja kulttuuriin. Politiikasta en ymmärtänyt mitään. Se ei minua kiinnostanut.

Työssä kieli ja politiikka alkoivat kummasti hiertää toisiaan. Yllätyin kun keskiseen Suomeen palatessani oppilaat alkoivat nimitellä minua ryssäksi ja kommunistiksi. Venäjä, ryssä ja kommunisti olivat heille synonyymeja. Selvittelin heille sanoja ja niiden merkityksiä. Ja tulimme hyvin toimeen. Englannin tunneillakin he pyysivät opettamaan jonkun sanan venäjää. Yhteiseksi iloksi. Joskus hajamielisyydessäni saatoin aloittaa oppitunnin reippaasti väärällä kielellä.

Aloin harrastaa hölkkäämistä jossain vaiheessa. Sen seurauksena painoni putosi ja piti ostaa uusia vaatteita. Jotenkin silloin satuin tykästymään punaisiin pitkiksiin ja puolipitkään punaiseen takkiin. Luultavasti kaipasin piristystä. Hätkähdin, kun uuden lukuvuoden alkaessa eräs työkaveri tokaisi minun hankkineen aatteeni väriset vaatteet. Onneksi kahden kesken. Taas seurasi sanan selitystä. Totta se oli, että hän näki punaista. Olinhan pukeutunut punaiseen. Punainen oli hänelle kuin punainen vaate. Minulle vain väri värien joukossa.

____

Tarinamaanantain aiheesta Punainen.

Hidasteita

Muutaman viime päivän aikana olen hämmästynyt tuon tuostakin tämän koneen ja sen silmieni eteen tuomien muutosten ja uudistusten kanssa.

Ensiksi, tämä blogialusta suoltaa uusia ominaisuuksia niin nopeaa tahtia, etten pysy mukana. Sinne on tullut lukija ja lukijoitakin muutama.

Toiseksi, Vuodatus taas kadotti kaikki laatikot jonnekin.

Kolmanneksi, käyttämäni Googlen lukija muutti muotoaan ihan itsekseen, pyytämättä. Jotenkin automaattisesti. Siihen tuli mm. sellainen uusi hyvä ominaisuus, että se kääntää tilaamani syötteet omalle kielelleni, siis suomeksi. Googlessa puhaltavat siis uudet tuulet.

Neljänneksi, em. yhtiön Analytics on myös uudistunut. En ollut oppinut käyttämään entistäkään. Olikohan se alfa, kun nyt näkyy olevan beta?

Viidenneksi, WP:n Monotone-kuvablogipohja hohti aikansa vitivalkoisena. Ei muuten ole lainkaan yksitoikkoinen se pohja. Viime viikolla se kai päivitettiin entistä ehommaksi, mikä minun kohdallani on yhtä kuin hitaammaksi.

Viimeinen muutos, joka on kaikkein hankalin luetelluista, on nyt tämä koneen oma näppäimistö. Olisin odottanut a:n tai s:n lakkaavan pelittämästä, koska ne ovat selvästi kuluneimmat. Mutta ei! Ko. tempun teki e:n ja t:n välissä oleva näppäin. Kun sitä painaa ei tapahdu yhtään mitään. Jouduin siis tämänkin tekstin vasiten laatimaan ilman sitä. Onnistui tämä vielä nyt, mutta kun se puuttuva on useammassa kuin yhdessä salasanassa...

Eikä *uuvimeisseli auta yhtään, kuten ennen Adle*in ja *emingtonin aikaan. Onneksi hii*i toimii vielä.

_______

Pakinape*jantaille haastesanasta Ä**ävika.