sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Pesämunat

Pesä on erityinen paikka, jonka eläin tekee tai valitsee suojaamaan itseään, muniaan tai poikasiaan ympäristön olosuhteilta tai muilta eläimiltä. Eläin tarvitsee pesän yleensä pesimäkaudeksi. Pesä voi olla esimerkiksi kuoppa eli pesäkolo tai jonkinlainen rakennelma, jossa säilytetään ravintoa ja levätään.

Me ihmisetkin pesimme, hankimme kodin. Kuka pesii yksin, kuka pareittain, mutta kotipesä pitää olla jossakin, edes jonkinlainen ja pitemmäksi ajaksi kuin muilla nisäkkäillä. Jättipesät bongaa rikkaiden rinteiltä ja vaikka asuntomessualueilta. Aina luksusasuntokaan ei ole kunnon pesä. Sydänmuurista huolimatta. Harakoita moititaan pesistään. Niihin ei ainakaan home pesiydy ja ne täyttävät tehtävänsä. Toisin on monessa kodissa. Hyvä koti on tunnetila, jolla on osoite.

Pesäpallo on kiehtova peli. Siinä kotipesä on sekä lähtöpaikka että päämäärä. Mitä välillä tapahtuu, on raadollinen kuva elämästä haavoineen ja syöksyineen. Kaikki eivät saa lapsena tuntea pesän lämpöä, enkä tarkoita tässä mitään uuninkuvetta tai takanpesää. Mistään seinistä ja tiilitaloista uima-altaineen ei ole turvamuuriksi. Vanhemmuus ei takaa viisautta. Pennut saatetaan sysätä pesästä ulos liian aikaisin. Perheissä ei saata olla ketään aikuista läsnä, vaikka kodin piipusta nousee savu eli kotona ollaan. Tuleen ei pitäisi jäädä, mutta lapsi ei voi valita.

Vertin piipunpesä kiiluu punaisena hämärässä tuvassa. Postireissulla hän poikkeaa ja kiikuttaa polvellaan pieniä vuorotellen. Hän ei tiedä olevansa enkeli. Isompana kalseasta pesästä saatetaan lähteä avioitumalla äkisti tai vaikka karkaamalla. Sitten vain pistäydytään kotipesässä muodon vuoksi silloin tällöin puhumassa niitä näitä. Kasvetaan omina perheinä eri suuntiin. On otettu pesäero, koska puhumattomuus on pesänsä löytänyt. Tunteet pidetään kurissa ja puhutaan yhden sukupolven yli.

Kotipesä muuttuu väistämättä lopulta kuolinpesäksi. Kunnian ja omantunnon kautta nimet piirtyvät viralliseen paperiin. Pesä yleensä jaetaan. Näennäisesti samankokoiset pesämunat siirtyvät uusiin pesiin. Elämä jatkuu.

Kanat kuljeksivat ennen vapaina pihapiirissä. Jos munia ei pesämunasta huolimatta ilmaantunut, oli todennäköistä, että jokin kanoista oli alkanut hautoa. Löysin lapsena muutaman kerran kananpesän ladon alta. Niissä oli kymmeniä munia. Onnellisen kanan pesämuna oli kasvanut korkoa korolle. En kyllä muista, että niistä olisi koskaan valmista tullut, siis kanan- tai kukonpoikia. Ehkä ne olisivat tarvinneet tasalämpöisemmän pesän jossakin sisätiloissa.

______

Pakinaperjantaille aiheesta Pesä.