Lemmikki

Anna Emilia voitelee ryppyisiä käsiään pimeässä makuukamarissaan. Tuntiessaan tutun arven hän muistaa kuin eileisen päivän, miltä valkoinen karitsa näytti kuolleena vasten ruskeiden kuusenneulasten peittävää maata.    Maapohjanavetan aikaan talossa pidettiin aina lampaita kuten miltei jokaisessa torpassa. Lampaat ja pässi olivat irrallaan navetassa. Navetta oli ladon, hevostallin ja saunan takana. Takimmaisena rakennuksena, mutta onneksi lähinnä kaivoa.

Lampaat laidunsivat kesällä tietenkin ulkona lammashaassa, jonka erotti vallanmetsästä tiheä riukuaita. Viheliäinen piikkilanka-aita erotti aitauksen peltotilkuista. Piikkilanka oli nimensä veroinen.

Eräänä kesänä yksi lampaista jostakin syystä hylkäsi karitsansa. Mitään silminnähtävää poikkeavuutta karitsassa ei päälle päin näkynyt, joten sen sysimiselle ei keksitty mitään järkevää selitystä. Ehkä emolla ei riittänyt sille maitoa. Anna Emilian piti ottaa se kiinni ruokittavaksi. Kiinniotossa kävi sitten köpelösti. Anna Emilia sai sormeensa pitkän haavan siinä hommassa.

Pienestä koostaan huolimatta karitsa oli kuitenkin melko voimakas. Aidan piikki miltei halkaisi alle kouluikäisen tyttölapsen etusormen, koska hän ei ymmärtänyt päästää ajoissa irti karitsan  turkista. Kahden piikkilangan välistä nopealiikkeisen karitsan kiinniotto ei onnistunut, mutta lammashakaan ei Anna Emilia ei uskaltanut mennä sen pässin takia.

Anna Emilia luki onnettomuuden omaksi syykseen. Aina kun hänelle oli sattunut jokin vahinko, hän oli saanut siitä moitteet. Sormi oli vereslihalla ja olisi vaatinut muutaman tikin tai edes laastarin, mutta äidilleen ei Anna Emilia uskaltanut kertoa mitään. Onneksi hän löysi ruutukankaisen esiliinansa taskusta nenäliinan. Siihen hän  kietaisi verta vuotavan ja tykyttävästi särkevän sormensa. Kädet tukevasti nyrkissä essun taskussa Anna Emilia meni tuvalle ja yritti esittää reipasta ja alkoi tehdä muita hommia.. Joku muu sen karitsan sitten otti kiinni.

Jotta karitsa jäisi henkiin, sitä oli ruokittava pullomaidolla. Se leimautui ihmisiin ja ryhtyi sisälampaaksi. . Päiväsaikaan se köpötteli tuvan lankkulattialla. Iltaisin se tapasi piiloutua tuvan pitkän penkin alle, koska ei halunnut lähteä yöksi ulos toisten lampaiden syrjittäväksi. Eikä se mennytkään aitaukseen, vaan viereisten korkeiden kuusten alle. Erään heinäkuisen ukkosyön jälkeisenä aamuna karitsa ei sitten enää ilmaantunutkaan tuvalle.
____

Pakinaperjantai 129: Lemmikki

Kuvan korvamerkityillä tummilla lampailla ei ole mitään tekemistä tarinan kanssa ja toivottavasti piikkilangatkin ovat jo historiaa.