maanantai 13. helmikuuta 2012

Puhuvat sivut



Katoavatko kirjat? Kierrätyspaperista on jo pula ja sitä raaka-ainetta tuodaan teollisuudelle jo ulkomailta ja osin joudutaan käyttämään peräti neitseellistä l. kierrättämätöntä paperikuitua. Yllättävä tieto. Paperin käyttö on siis sittenkin vähenemässä.

Teknologia on jo kehittynyt niin paljon,  että taltioitu puhe, esimerkiksi lääkärien sanelut siirtyvät tekstiksi tietokoneen näytölle. Sanelukone opettelee aikansa käyttäjänsä äänenpainoja ja tapaa käyttää kieltä ja oppii muuttamaan puheen tekstiksi. Ehkä tässä jää yksi työvaihe pois ja rahaa säästyy. Toivottavasti johonkin tarpeellisempaan. Tosin siinä menee myös monta työpaikkaa. 

Epikriisit lähetetään edelleen paperiversioina asiakkaalle. En tiedä, onko tulevaisuudessa mahdollisuus kuunnella omia potilastietojaan. Voisiko sen sanelukoneen äänitiedoston ladata sellaisenaan eArkistoon? Ja mieluummin vielä niin, että potilas saisi olla paikalla kuulemassa, mitä nauhalle menee. Ehkä tämä ei käy, koska siellä luetellaan ne pilkut ja pisteet. Se olisi liian yksinkertaista. Luulen että tekniikka sellaiseen jo olisi olemassa.

Onneksi löytyy suuri joukko vapaaehtoisia, jotka käyvät lukemassa esimerkiksi sanomalehtiä ääneen. Jokaisella näkövammaisella ei ole omaa kotilukijaa, joka rapisuttelisi painomusteen tuoksuista lehteä aamukahvipöydässä ja lukisi toivotut artikkelit ääneen. Äänilehtiä voi onneksi tilata ja äänikirjoja on myös ostettavissa, lainattavissa kirjastoissa ja ladattavissa myös verkosta. Lapsille ja aikuisille.

Puhuvat sivut vaativat syvempää keskittymistä kuin katseltavat sivut. Epikriisien sanat tosin vaativat tulkin tai sanakirjan, mutta satujen, romaanien ja runojen sanat avautuvat  uusiin ulottuvuuksiin puhuttuina. Isän äänittämä iltasatu saattaa pelastaa lapsen päivän.

Pakinaperjantai: Puhuvat sivut

PS. Linkki: Valtakunnalliset äänilehdet

2 kommenttia:

Hymyilevä eläkeläinen kirjoitti...

Painettua kirjaa ei voita mikään!

Liisa kirjoitti...

Hymyilevä eläkeläinen,
Ei niin, minäkään en tahdo raskia luopua vanhoista kirjoistani, vaikka tiedän, etten niitä enää tarvitse.