Kaukaa takaa tuulen
avunpyynnön kuulen.
Kotkana luoksesi kaartaisin
jos siipeni takaisin saisin.
Päivien kulkua puntaroin,
teen sen, minkä voin.
Huokaan, pohdin, itken,
surusi syvän kitken
elämän ryytimaasta.
Tilalle istutan omenapuun
ja istumme varjoon sen
rauhassa leväten.
Kävi niin tai näin,
yhdessä kaadumme -
eteenpäin.
____
Pakinaperjantaille Mapin 100. postaus onkin runo inspissanasta Siivet.
avunpyynnön kuulen.
Kotkana luoksesi kaartaisin
jos siipeni takaisin saisin.
Päivien kulkua puntaroin,
teen sen, minkä voin.
Huokaan, pohdin, itken,
surusi syvän kitken
elämän ryytimaasta.
Tilalle istutan omenapuun
ja istumme varjoon sen
rauhassa leväten.
Kävi niin tai näin,
yhdessä kaadumme -
eteenpäin.
____
Pakinaperjantaille Mapin 100. postaus onkin runo inspissanasta Siivet.
6 kommenttia:
Se onkin tarpeeksi.
Tehdä se
minkä voi.
Kauas kantaa siipi, oli se sitten rikkonainen tai ei. Ainakin mielessä.
Kaunis ajatus ja runo. Hyvä rytmi kahta pikku poikkeusta lukuunottamatta.
Ensimmäisen säkeistön viimeinen säe kuulostaisi rytmillisesti paremmalta muodossa: "-- jos siipeni takaisin saisin."
Ja toisen säkeistön neljäs säe muodossa: "Surusi syvät kitken."
Kitken sana kuvaa jo poistamista, joten pois-sanaa ei tarvita.
Maistele ja kuulostele kelpaako ehdotukseni.
Ja muista: vain hyvää kannattaa korjata.
Kiitos kommenteistanne, Hallatar, Hansu ja Leijonainen!
Kyllä runo kuulostaa paremmalta muuttamalla nuo kohdat. Ehkä korjaan sen niin, kunhan käsikipu hiukan helpottaa. Nyt on kirjoittaminen, siis kommentointikin minimissä. On levon aika.
Kannattaisi lukea omia tuotoksiaan(kin) ääneen. :)
Lentäen tai kaatuen, ei sen väliä kunhan eteenpäin!
Pidin.
Kiitos, Mk!
Lähetä kommentti