lauantai 6. lokakuuta 2007

Minä syytän

Minä syytän Oulun yliopistoa, joka viime vuosituhannella järjestytti opettajille jollakin salaperäisellä taholla etäkursseja ATK-ajokortin hankkimiseksi. Mainostivat, että siitä olisi suuresti hyötyä työssä ja arjessa hupia. Paksulla aanelospinkalla lähestyttiin meikäläistä ja narrattiin mukaan tietokoneen käytön opetteluun. Ei varoituskolmioita missään. Ei STOP-merkkejä liimattuina kansiin. Luvattiin maat ja taivaan avaruudet. Ei puhuttu sanallakaan hiirikäsistä ja – olkapäistä saatikka ikiriippuvuudesta tähän rakkineeseen. Tietokone. Sehän tietää.

Opetettiin uusi salakoodikieli, joka muistutti suuresti englantia. Houkulteltiin chatteja seuraamaan tarkkailijana ja sitten itse kirjautumaan. Opettivat fingerillä tarkkailemaan, sattuuko joku muu kollega olemaan yhtäaikaa koneella. Opetettiin tekstinkäsittelyt ja sähköpostit, joista ei sen koommin ole loppua tullut. Lisivät vaan koko ajan ja käyvät riettaammiksi. Ihan kuin tietäisivät ja varmasti tietävätkin vakoiluohjelmillaan, että kovin olen kipiä ja lääkkeitä tarvitsen. Mutta ovat erehtyneet sukupuolesta. Ei olisi pitänyt nettipankin asiakkaaksikaan ryhtyä. Eläkeläisen rahoja ruinaavat investoimaan ties minne.

Olisi pitänyt itse alkuunsa hoksata, että ei tämä ole meikäkäisen hommaa. Tuntui niin vaikean hankalalta, kun dossilla pelattiin, eikä ikkunoista ollut vielä tietoakaan. Writellä pääsi kirjoittamaan pojalle viestiä toiselle laidalle maata. Siitä kun riemastuneena kollegoille kerroin, katsoivat silmät pyöreinä ja sanoivat: Eikö olisi ollut yksinkertaisempi soittaa? No, niin olisikin.

Tyhmäksi ryhdyin. Valmiit olivat jo pelit ja vehkeet maailmassa. Nyt puutuu takapuoli ja kipeytyy kädet, kun blogosfääri imee kyberneettisesti ikäihmistä sisuksiinsa. Elämänavaajat täyttävät bittiavaruuden nimellä ja nimimerkillä. Madot ryömivät verkoissa, kiipeilevät palomuurien ylitse, mutta tuiki harvoin onnistuvat kaatamaan systeemit. Mitä nyt sairaaloissa sotkevat lääkelistoja. Moni kollega oli ensin vastaan. Viksuja he olivat. Saavat nyt olla rauhassa infoähkyltä, palvelinkatkoilta.. Kalliiksikin on tämä tullut. Kaikki laitteet vanhenevat jo ennen kuin ehtii kassalla korttia vilauttaa ja saada ne kotona pelittämään. Kun tälle touhulle anto viattoman pikkusormensa, se vei koko eukon. Muuten menisi, mutta nyt digittivät tuon näköradionkin. Säätimiä, liittimiä, sovittimia ja hilavitkuttimia on liikaa. Minä syytän. Syytön minä olen. UTU. Uuden teknologian uhri.

-----

Pakinaperjantaille 48. haaste on syytös.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No johan oli annos kaikilla mausteilla.
Ehkä tietokone kuitenkin on yhä synnitön ja puhdas.
Vika lienee inimisen päässä, parasta hakee löytämättä.
Ja niissä jotka tekevät tästä vekottimesta rahastus-
välineen.

Mutta tuo tiki-tiki, eikö meille välttäisi veri ja väkivalta
niissä huonomissakin kuorissa ja väreissä?

Itse tein henkilökohtaisen ratkaisun jo toukokuussa.
Luovutin lootan pois. Ei ole vielä kaipuuta tullut.

Liisa kirjoitti...

Konehan tekee vain sen, mitä käsketään. Syytön se on.

Mielettömät summat rahaa on tuhlattu koko ajan tehokkaampien laitteiden hankkimiseen yhteiskuntamme laitoksiin. Ja loppua ei näy. En tiedä hyöty/haitta-suhteesta, onko sitä tutkittu. Jotkut kunnat houkuttelevat esmes lukiolaisia antamalla heille läppärin.

Hyvän ratkaisun teit. Itse en juuri TV:ta katso, monestakin syystä. Radio riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Iänikuista ristinollaansahan se tietokone vain pelaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tähän syytökseen on helppo yhtyä.

Elegia kirjoitti...

Hyvä tarina! Tälle voi nyökytellä. Ajan henkeä kuvasi etenkin tuo, että "tavarat vanhenevat kassalla ennen kuin ehtii edes maksukorttia vilauttaa".

Ja vanhahan ei voi sopia yhteen uuden kanssa (vertaus vaikka Windowsin uuteen käyttikseen). Se olisi muuten liian helppoa.

Liisa kirjoitti...

Helanes,
Välillä aina kuitenkin tilttaa.

MK,
Mukava, että olet samaa mieltä. Luulin olevani ainoa. :)

Elegia,
...ja liian vähän tuottavaa IT-teollisuudelle. :)

En viitsi edes laskea, miten paljon näihin vempaimiin on Commodore 64:sta alkaen mennyt rahaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kun isä lampun osti, oli selkeää uutta ihmettä, mutta kun tietokoneaika alkoi, sikisi uusia termejä ja ohjelmistoja, jotka eivät sovi yhteen vanhan kanssa ja huominen on melkein-eilinen ja vauhti vain kiihtyy ja mukana pitäisi pysyä, vaikka riittäisi kun kyllin olisi kyllin.

Rikkoutuvien sukkahousujen syndroomaako koko uudistusvimma. Hyvä ei koskaan riitä ja raha raksuttaa. Uutta pitää saada, jotta talous pyörii. Silti – kiva tavata blogeissa ;)

Mojovan pakinan teit. Helepotti ;)

isopeikko kirjoitti...

Näin se käy. Markkinavoimat jyrää meitin. Milloin milläkin.

Hansu kirjoitti...

Virran mukana mennään. Sitä päivää nauran kun oma äitini käyttää chattia tai Meseä. Vielä hän ei ole uskaltautnut kuin roikkumaan keskustelupalstoilla, lehmäaiheisilla sellaisilla.

Liisa kirjoitti...

Paju,
Hyvä jos helepotti. Noin 90% jää tästä tekniikkapuolesta ymmärtämättä, mutta takinliepeessä roikkuen yritetään mukana pysyä.

Tuli vähän äkkiseltään kirjoitettua tuo juttu. Mutta tottahan se. :)

Isopeikko,
Vievät ja voi vain vikistä, kun on siihen kelkkaan lähtenyt.

Hansu,
Sinun äidilläsi on samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla. :)