lauantai 13. tammikuuta 2007

Hiuksia haroen

Hiuksia haroen

Olen antanut itseni ymmärtää, että ennen vanhaan tytöillä oli aina pitkät hiukset. Kauniisti leteille punotut ja rusetein koristetut. Jostakin muumaailmasta sitten ilmaantui kuvia polkkatukkaisista neitokaisista. Jo edesmenneen tätini kerrotaan saaneen äidiltään lähtöpassit, kun hän oli ilmaantunut kotiin erehdyttyään moiseen sopimattomuuteen, leikkauttamaan tukkansa. Ehkä tarina on mutkikkaampi ja monijuonteisempi, arvelisin. Ei kai nyt sentään yksien lettien takia.

Omat lettini kasvatin vasta opiskeluaikana, koska rahavarat eivät riittäneet jatkuvaan kampaajalla ravaamiseen. Olen siis myöhempää polvea. Pidinkin pitkistä hiuksistani siihen saakka, kunnes keskimmäiseni unta odotellessa alkoi pyöritellä pulleita pikkusormiaan hiuksissani. Auts! Siis poikki, antaa mennä. Ja siitä se alkoi iänikuinen kampaajalla ravaaminen. Se on viisi viikkoa ja leikkaus, jos haluaa lyhyitten hiusten pysyvät mallissaan. Eikä minua ole siunattu luonnollisella kiharapilvellä, vaan sekin pitää aina isolla rahalla hankkia.

Vaihtelun vuoksi olen pari kertaa kokeillut raitoja. Se tapahtui aikana, jolloin kampaaja kiskoi virkkuukoukulla vaalennettavat hiukset uimalakin reikien läpi. Siltä se ainakin näytti. Kestin sen kuin nainen vain voi. Auts siitäkin! Ja sitten seuraavana päivänä eräs kollega töksäytti, että luonnonmenetelmällä saa kauniimmat harmaat.

Entäs ne hiusvärit sitten? Muuttumispuuska vaati kokeilua. Kampaajan kanssa sovittiin, että turha mitään lähisävyä on laittaa. Rahathan siinä vain menevät ihan hukkaan, jos kukaan ei edes huomaa. No laitettiin punaista. Ja kestoväri. Kun kampaaja kysyi mielipidettäni lopputuloksesta, tyydyin diplomaattiseen ´erilainen´. Olimme lähdössä lomamatkalle ja hiuspehkon lisäksi hiuspohjakin loisti porkkananpunaisena. Pari ensimmäistä päivää yritin pestä väriä pois, mutta se vain lisi. Niin sen kuuluukin tehdä, jos työ on tehty oikein. En oikein ymmärrä tuota kemiaa. Yksi kokeilu riitti.

Hiuksettomuus ja peruukitkin on koettu. Ja nyt kun hiuksia olisi laitettavaksi asti, niskavaivat ovat sitä laatua, että pakollisetkin kampaamoreissut pelottavat. Auts, auts! Ja vielä kerran auts!

----

kirjoitettu Pakinaperjantaille aiheesta Hiukset

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kampaajien pesutuolit PITÄISI ehdottomasti
suunnitella ihan uusiksi.
Niistä tulee päiväkausiksi niska tosiaan kipeäksi.

Kiitos Liisa tarinasta!

Allyalias kirjoitti...

Joo, kampaamon tuolit ovat varmaan olleet keskiajalla kidutuslaitteita :) Monenlaista tukkaa olet saanut/joutunut kokemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin totta joka sana tuossa tarinassa. Minä olin aikoinaan permanenttikierteessä ja nykyään vain värjäyskierteessä.

Liisa kirjoitti...

On niin monta asiaa, jota ei voi valita. Niistä voi sitten valittaa sentään. Ainakin välillä.

Anonyymi kirjoitti...

Miten hyvin kuvasit sen helisemässä olemisen tunteen, mitä hiusten kanssa nainen joutuu kestämään. Vauvasi pyöritti hiuksiasi sormissaan, solmi sitä kuin narua ja veti – näin se meni. Meitä varotettiin syömästä lettiemme päitä (oli sekin "harrastus": suoli voi täyttyä pajunköydestä ja eteen tulisi sairaalareissu, uhkailtiin).

Letit ovat kivoja ;)

Hansu kirjoitti...

Niin, oikea nainen on joidenkin mielestä aina vain pitkähiuksinen. Olen tottunut koulumaailmassa näkemään tytöillä pitkät hiukset, mutta on niitä poikkeuksiakin jossa kolmasluokkalaisella tytöllä on lyhyet värjätyt hiukset. Ei varmaan keskiajalla olisi mennyt läpi!

hpy kirjoitti...

En ole kaynyt kampaajalla varmaan vuosiin. Ja sen sitten myos nakee. Mutta eihan minun ole pakko katsoa itseani peilista koko ajan. Ja kuka valittaa muiden mielipiteista?
Pitaisi varmaan menna...

Salka kirjoitti...

Mulla oli pakosta pitkät, pehvaan asti ulottuvat hiukset lapsena. Kun täytin 18, leikkäsin välittömästi hiukseni. Sen jälkeen onkin ollut vaihtelevasti eripituiset liehukkeet. Olen mä ollut parina kesänä siilinäkin;)

Hyvin kirjoitettu ja todentuntuinen pakina, kiitos!

Liisa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne

Paju,
Hansu,
HPY,
Salka.

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Hiuksista vielä muistuu mieleeni äitini letti, jota vuosikausia säilytettiin kammarin piironginlaatikossa. Siitä olisi muuten saanut kanssa mukavan pakinan. Kävin sitä ihailemassa.

Tänään luin lehdestä, että jossakin oli varastettu hiukset linja-autossa matkustajalta. Ne on nämä nykyajan hiustenpidennykset kai syynä sellaiseenkin hiusterroriin.